perjantai 2. joulukuuta 2016

Fuengirola 6.-13.9.2016

Hola hola!

Pari kuukautta sitten kotiuduimme Espanjasta (pikkuuuusen venähtänyt tämä kirjoittaminen), suomalaisille tutusta Fuengirolasta. Toki en ihan allekirjoita sitä yleistä käsitystä, että paikka kuhisisi suomalaisia ja olisi täynnä muusia ja lihapullia-ruokapaikkoja. Ei, ei ollut. Suomenkieltä kuului yllättävän vähän, eikä ravintoloiden työntekijät huudelleet kertaakaan suomeksi tulemaan heille tai muuta vastaavaa. Toki jotkin ravintolat olivat ajatelleet meitä suomalaisia ja "suomentaneet" näitä ruokalistojaan, toivon että suomennos oli väärin eikä totta, koska eräs hyvä ruokapaikka olisi tarjonnut mm. huonoja perunoita ja ihmispaellaa :D

Fuengirola on etelä-espanjalainen 77 525 (2015) asukkaan kaupunki ja kuuluu Malagan maakuntaan. Se on noin 30 km Malagasta länteen ja sijaitsee Välimeren rannalla Costa del Solin eli aurinkorannikon alueella. Aurinkorannikon alueella asuu 15 000-20 000 suomalaista pysyvästi, jolloin se on yksi suurimpia suomalaissiirtokuntia maailmassa. Ja esimerkiksi Fuengirolassa saa monia palveluja suomeksi, esimerkiksi hammaslääkäri- ja kampaamopalveluja. Kuitenkin Malagan provinssissa asuu liki 1,5 miljoonaa jamppaa, joten siihen nähden suomalaisia on vähän. Eli ei tosiaan tarvii pelätä, että toisella puolella eurooppaa ei pääse esittelemään kielitaitojaan!

Maananataina heti töistä päästyäni kiireellä kotiin, hakemaan matkalaukut ja Toyota käyntiin ja Alajärvelle. Alajärveltä äitin autolla Kyyjärvelle, josta lähti meidän ystäväpariskunta Pirjo ja Tuomas mukaan. Oli muuten äiteen Qashqai aika täynnä tavaraa, kun sinne oli saatu tungettua viisi matkalaukkua, kaikkien käsimatkatavarat ja viisi ihmistä! Kavereiden pihassa navigaattoriin syötettiin Majavatie 10, Tuusula. Tuolla osoitteessa sijaitsi meille aivan uusi tuttavuus GoParking. Tämä lentopysäköinti valikoitui edullisimman hintansa vuoksi, vain 29 euroa per viikko!

Yötä vasten ajettiin Jyväskylän kautta Tuusulaan, jossa olimme jo ennen kahta ja lento lähtisi aamulla kuuden aikoihin. Siitäkin huolimatta olimme todella aikaisin perillä vaikka olimme aivan eksyksissä Keravan teollisuusalueella tai muulla vastaavalla. Siellä oli isot tietyöt ja navigaattori ei ymmärtänyt niitä. No, onneksi oli hyvä yön pimeinä tunteina ajella missä sattuu! Ja lopulta löydettiin se GoParking.

Nuori mukava poitsu vei meidät pysäköinnistä tila-autolla kentälle ja toivotti hyvää matkaa! Toivoi varmaan samalla ettei näkisi meitä koskaan, sen verran typerää juttua tuli heitettyä!

Kentällä tosiaan oltiin pari tuntia liian aikaisin ja Norwegianin lähtöselvitystä emme päässeet automaatilla tekemään, koska kaikki automaatit oli tiltissä. Siinäpä sitä yritettiin keksiä tekemistä ajankuluksi...
Rakas mieheni tappoi aikaansa näin.
Kahvilassa odottelimme, että vihdoin saisimme tehdä lähtöselvityksen ja vietyä laukkuamme ja siirryttyä turvatarkastukseen, mutta tuo aika tuntui niin pitkältä ja siinä vaiheessa oli usko loppua, kun puhelin pimputteli ja kertoi lennon lähtevän noin tunnin myöhemmin. Vihaan odottelua!

Lopulta sekin hetki koitti, kun pääsimme turvatarkastusporttien toiselle puolen ja siellä ajan sai kulumaan huomattavasti nopeammin. Varsinkin, kun otimme äitin kanssa pyörätuolin, jolla äiti vei mua kentällä tukka hulmuten :D Kyllä, käyttäydymme välillä äitin kanssa kuin lapset.

Mun mielestä yksi paras hetki matkailussa on se, kun istut lentokoneessa paikallasi ja kone lähtee rullaamaan kohti kiitorataa. Silloin tietää loman alkavan! Ja siinä sitä oltiin! Takapenkissä istuvilta Tuomakselta ja Pirjolta piti kysellä tuossa vaiheessa vähän fiiliksiä, tämä oli ensimmäinen kerta Tuomakselle lentokoneessa. Tuomas oli kuitenkin hyvin rauhallisin mielin, eikä jännittänyt yhtään (eihän miehiä ikinä!)

Tuo maanantain ja tiistain välinen yöhän oli Suomessa todella kylmä, Pohjanmaalla oli pakkasyö ja etelässäkään mittari näyttänyt kuin pari lämpöastetta ja mehän olimme pukeutuneet sillä tavoin tietty, että täällä kylmässä tarkenee ja ajatuksena oli, että Malagan kentällä vessassa käymme äkkiä vaihtamassa kevyempää ylle ja olinkin laittanut mekon käsimatkatavaroihini, jotta toimenpide olisi nopeasti suoritettuna... Mutta... Malagan naistenvessa oli aika karu kokemus hajunsa puolesta, siellä lemusi virtsa ja hajuvesi niin voimakkaasti, että päätin pikaisesti vain hoitaa pissaamisen. Niinpä päällispaitaa vain pois ja housut ja toppi päällä matkaan.
 Meitä oli vastassa suomalainen nainen, joka vei meidät ja erään pariskunnan majoituksiemme luokse. Meillähän oli majoituksena huoneistotyyppinen ratkaisu. Kröhöm, piti siis olla...
Tämän kuskimme navigaattori ei meinannut millään löytää reittiä huoneistomme osoitteeseen ja aika kauan seikkailimme ympäri Fuengirolan keskustan läntistä puolta. Samalla kyllä näimme kaikkia paikkoja! Monen mutkan takaa oikea paikka löytyi ja olimme perillä ennen kello kahtatoista ja huoneiston omistajan kanssa olimme sopineet, jotta kello 14 nähdään alaovella ja sitten päästään majoittumaan.
Tässä välissä meidän oli hyvä aika käydä syömässä jotakin ja löysimmekin majoituksen läheltä kivan tapas-paikan, jossa oli hyvä ja edullinen ruoka. Siinä ihan vaan istuskellessa nuo "suomivaatteet" meinasi olla liian kuumat ja varsinkin kun jouduimme raahaamaan matkalaukkujammekin.
Lopulta kello alkoi lähentyä treffiaikaamme ja sitten puhelin soi... Ja tuli uutisia... "Valitettavasti ette pääse huoneistoon, koska siellä on suihku rikki." Voin kertoa teille rakkaat lukijat, että tässä vaiheessa teki mieli huutaa muutama kirosana. Tuomaskin jo tuumasi, ettei enää ikinä lähde toista kertaa :D (Onneksi tämä mielipide muuttui vielä matkan aikana)
Stephano kyllä oli hankkinut meille toisen majoituksen korjauksen ajaksi ja kertoi ystävänsä tulevan pian hakemaan meitä ja viemään meidät hotelliin. Stephano maksaisi tämän. Meillä oli jotenkin typerä ajatus, että autolla tultaisiin hakemaan, mutta mitä vielä! Cristiano tuli hakemaan meitä kävellen ja niinpä lähdimme nämä paksut vaatteet päällä raahaamaan tavaroitamme pitkin Fuengirolan katuja! Ei itku ollut kaukana, no okei oli, mutta ärsytti kyllä!
Stephano oli tosiaan hankkinut meille majoituksen, mutta ei se ollut hotelli vaan kahden tähden hostelli!

Kaikille hostellin asukkaille yhteinen terassi, jossa pelasimme iltaisin korttia ja tuli siinä muutamat juotuakin.

Kuten kuvista näette oli ihan todella moderni tämä hostelli! Onneksi hostelli oli kuitenkin hyvällä paikalla, lähellä rantaa oltiin edelleen ja koko katu oli täynnä ruokaravintoloita, eli valinnanvaraa olisi!
Ensimmäisenä päivänä lähdimme heti rannalle kärventämään nahkaa ja illalla rannalta tuntuamme kävimme syömässä ja toki Henriikka kerkisi shoppailla heti ekana päivänä uuden mekon, ehkä kaksikin. Niitähän oli jo siis valmiiksi mukana noin 15!
Oli todella sumuinen päivä!
Illalla sänkyyn kaatuessa koin mukavan yllärin! Mun sängyn yksi jalka oli niin vääntynyt, etten tohtinut koko yönä enää kääntyä sängyssä :D Muuten oikeasti tämä hostelli oli ihan kohtalainen...


Sangria oli hyvää vaikka en mikään punaviinin ystävä olekaan.




Mansikkamojito ei vetänyt perinteiselle vertoja.

 Fuengirolassahan ei hirveästi nähtävyyksiä ole, joten kauemmaksi on lähdettävä etsimään muutakin kuin rantakulttuuria. Yhdessä kirkossa sentään kävimme tutustumassa.
Lisäksi Fuengirolan eläintarhassa, Bioparcissa. Eläintarha on hieno ja arvostettu, jonne pääsee kätevästi minijunalla. Minijuna lähtee sataman läheisyydestä, samalla voit ostaa jo liput eläintarhaan ja liput sisältävät edestakaiset minijunamatkat. Minijunalla pääsee myös isoon Miramar-nimiseen ostoskeskukseen, muuta virkaa tuolla minijunalla ei sitten olekaan.

Varasimme yhden päivän tuonne eläintarhaan ja aamiaisen ja majoituksen vaihdon jälkeen pääsimme lähtemään eläintarhaan. Luulin eläintarhaa paljon isommaksi, loppujen lopuksi paikka oli hyvin pieni. Suosittelen muuten syömään ennen tuonne menoa, oli aika hyvissä hinnoissa siellä ruoat.

Viehättävä hymy!

Paikka oli todella hienon näköinen.



Lemureiden aitaukseen pääsi sisälle.

Tuona eläintarha päivänä vaihdoimme majoitusta Apartment Calle Largaan, eli siihen minkä olimme alunperinkin varattu.
Aika nopeasti tuli kuitenkin hostellia ikävä siinä mielessä, että tämä majoitus oli 82 portaan takana. Eli noin kuudennessa kerroksessa näin suomalaisella mittapuulla mitattuna!



Sain prinsessasängyn!


Partsilta kadulle.

Muutenhan tuo meidän majoitus toimi tosi hyvin, ei moitteen sijaa.

Melko nopeasti tuo meidän viikko meni, rannalla löhötessä, meressä lilluessa, syödessä, juodessa ja shoppaillessa.
Shoppailtua tuli niin paljon, että en saanut enää kaikkia tavaroitani omaan matkalaukkuun. Muunmuassa 6 laukkua, reppu, mekkoja MONTA ja paitaa sun muuta pienempää ja lisäksi päälle vielä tuliaiset... Onneksi silti matkalaukun paino ei mennyt yli rajan vaan vielä olisi reipas kilo saanut olla tavaraa, tämän kun olisin tiennyt :D

Aamulla kahdeksan aikaan meitä tultiin hakemaan ja vietiin kentälle ja ensimmäistä kertaa ulkomaanmatkan aikana tuli sellainen tunne, että en halua kotiin. Tykästyin tosi kivasti Espanjaan! Ihmiset olivat supermukavia, sää oli mitä mainioin, kiva ranta, hyvää ruokaa ja paljon shoppailtavaa! Mitä muuta elämältä voisi toivoakaan?! Henriikan sydän jäi kyllä Espanjaan ♥

Paluulento meni supernopsaa, varsinkin kun nukahdin ennen kuin kone oli ilmassa! Iltapäivällä olimme takaisin Suomessa ja vaikka Suomessakin oli normaalia lämpöisempi ilma vuodenaikaa ajateltuna, noin 20 astetta, niin tuntui se 15 asteen pudotus aika rajulta. Espanjassa kun yötkään ei ollut noin viileitä.

Sellainen reissu se! Ensi kesänä sitten mennään takaisin Espanjaan, mutta ehkä eri kohteeseen :)



lauantai 17. syyskuuta 2016

Vilna osa 3

Lupasin pian palata asiaan ja kertoa lisää matkasta, meni siinä sellainen muutama kuukausi :D

On hirveästi ollut kaikkea, enkä ole siksi kerinnyt kirjoittamaan. Olen aloittanut työt uudessa paikassa, järkkäillyt pikkusiskon häitä, ollut Espanjassa ja myös vain ollut.

Laitan tähän kuitenkin kuvia Vilnan reissultamme, joita voitte sitten ihastella.




Vilnassa on ihan mieletön määrä kirkkoja!



Vanha ja uusi yhdistyy.

Musta tää oli jotenkin hauska.

Taas yksi kirkko lisää.



Vieläkin mietityttää mikä tuo oikein oli?!



Taas yksi kirkoista.

Me nimettiin tämä paikka munapuistoksi.


Vilna oli oikeasti käymisen arvoinen paikka, hinnat oli matalat ja nähtävää olisi ollut vaikka millä mitalla!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Vilna 4.-8.5.2016 osa 2



 Näihin kuviin ja tunnelmiin me nukahdimme edellisenä iltana. Aamulla oli aikaiseen herätys, koska laivasta poistuminen alkoi kello 8 ja bussimme lähti terminaalin edestä puoli tuntia myöhemmin.
Bussikuskimme Vladimir lähti viemään meitä kohti Vilnaa ja onneksemme olimme saaneet todella hyvän matkaoppaan mukaan, joka osasi kertoa todella paljon historiasta, taloudesta, nähtävyyksistä ja niin edespäin.
 Tallinnan läpi kulkiessamme satuin huomaamaan ylläolevan tekstin ja vähän tuli hihitettyä. Pallihan on suomennettuna pallo.
Tallinnan jälkeen nähtävää ei juurikaan ollut ja niin ajelimme Via Balticaa pitkin ja ensimmäinen pysähdys tuli Halinga nimisessä paikassa, jossa oli vartin tauko ja taas matka jatkui aina Viron ja Latvian rajalle jossa pysähdyimme syömään. Otimme äitin kanssa puoliksi minipizzan ja juustorullan, joka oli vähän kuin iso korvapuusti ja vielä makeannälkään iso kakkupala, juomaksi limsa, arvatkaapa mitä kaikki nämä maksoi?! 3,40 euroa!!! Ei ollut hinnalla pilattu! Suomessa olisi pitkän pennin saanut maksaa.
Mahat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa ja Henriikan tuntien uni tulikin nopeasti ja ei kauan kestänyt, kun olimme tulleet jo Liettuan puolelle ja siellä pysähdyimme viimeisen kerran ennen määränpäätämme Vilnaa. Paikka jossa pysähdyimme oli Pasvalys nimisellä paikkakunnalla.
Tällä pysähdyspaikalla olisi ollut pieni eläintarhakin, jossa oli vaikka minkälaista otusta, mutta harmi vain kun pysähdys ei kestänyt niin kauan jotta eläimiä olisi voinut vähän pidempäänkin ihailla, joten eipä meistä kukaan tainnut mennä eläintarhaan vaan suuntasi vessaan, syömään, kahville ja kuka mihinkin. Paikka oli aika erikoinen, pihalla oli vaikka minkämoista puusta tehtyä viritelmää. Ja vaikka olimmekin Liettuassa, jossa hintataso on meille suomalaisille matala, ei tämä paikka kuitenkaan ollut sitä. Vähintään Suomen hinnat! Mutta tämänkin paikan oli helppo rahastaa, koska Via Baltican reitillä ei juurikaan ole pysähdyspaikkoja, ellei halua poiketa tieltä kauemmaksi.
 Myöhään iltapäivästä vihdoin saavuimme reilun puolen miljoonan asukkaan Vilnaan, jossa oli kovat ruuhkat ja eteneminen oli tooooodella hidasta. Esikaupunki näytti bussista katsoen melko neuvostoaikaiselta, ainakin asuintalot. Kerrostalot oli korkeita, harmaita ja ankean näköisiä, mutta liiketilat olivat nykyaikaisia. Jo kaukaa näkyi Vilnan kymmenien kirkkojen tornit. Niitähän nimittäin Vilnassa riittää. Vanhassakaupungissa 28 kappaletta ja Vilnassa yli 40.
Seitsemän maissa pääsimme hotellillemme Central Vilniukseen.
Oikealla näkyy hotellimme.

Internetistä kuva kopioitu.

Tämäkin kuva kopioitu netistä.
Respassa meidät vastaanotti ehkä maailman tympein mies. Hän vaan löi avaimen nenän eteen, ei kertonut mitään aamiaisesta, ei mistään siis mitään. Olimme kyllä jo kuulleet, että Liettuassa ei kannata odottaa hyvää asiakaspalvelua.
Pitkän päivän päätteeksi tietysti oli nälkä ja ensimmäinen miinus oli hotellille annettava siitä, että siellä ei ollut ravintolaa. Lähdimme etsimään kauppaa josta meille vinkattiin ja mehän tietysti hieman eksyimme ja mua alkoi jo kiukuttaa, kun väsymys ja nälkä alkoi vaivaamaan todenteolla. Lopulta löysimme ruokakaupan ja teimme siellä pieniä ruokaostoksia, koska hotellin lähellä ei hirveästi ollut mitään houkuttelevan näköisiä ruokapaikkoja, lähinnä sellaisia pimeän näköisiä pubeja. Kaupasta päästyämme oli pihalla jo pimeää ja alue ei selvästikään ollut mitään luksusta, koska ympärillä alkoi näkyä epämääräisen näköistä porukkaa. Ei kamalasti tehnyt mieli jäädä istuskelemaan ja hengailemaan siihen kaupan viereen, menimme valoisaan kohtaan sitten syömään täytetyt patonkimme ja selvästikään nämä kadunmiehet sun muut eivät hakeutuneet valoisiin paikkoihin. Tepasteltuamme hotelliin päin saimme todeta, että hotellin lähellä oli myös jonkunlainen maksullisten naisten päivystyspaikka. Kyllä sitä osasi taas arvostaa omaa kotia, ei ainakaan näillä nurkilla (mun tietääkseni) löydy vastaavaa paikkaa :D
Muutaman tunnin reissun jälkeen lopulta sai kaatua hotellin sängylle väsyneenä.

Pian saatte kuulla lisää matkastamme!