Merhaba!

Niin vain viikko humahti silmänräpäyksessä ohitse :/

Reilu viikko sitten olimme ystäväni Neean kanssa niin innoissamme, että ei meinannut seinät kestää riemuamme. Aika mateli hitaasti, mutta lopulta pääsimme lähtemään Vaasan lentokentältä kohti Antalyaa. Yöllä hieman ennen yhtä olimme Antalyassa ja jestas sitä kuumuutta ja kosteutta! Hiki virtasi välittömästi, kun koneesta pääsimme ulos. Lämpötila huiteli keskiyöllä 30 asteessa. Turkissa siis on todella kuuma elokuun aikana, varjolämpötilat olivat joka päivä noin 35 astetta ja forecan mukaan tuntui kuin olisi 45 astetta. Suosittelen lähtemään ennen elokuuta tai elokuun jälkeen jos ei rakasta kuumuutta.
Bussilla huristelimme parisen tuntia kohti Alanyaa. Neljän aikaan aamuyöstä olimme Xperia Saray Beachilla. Anoppi ja appiukko saivat huoneen, kuten myös ystäväni ja äitini, kun tuli meidän vuoro sanoi respan työntekijä, että on pieniä ongelmia ja meille tarkoitettu huone on varattuna, joten JOUDUMME nyt mennä deluxe-tasoiseen huoneeseen ensimmäiseksi yöksi. Mentyämme huoneeseen avautui isolta parvekkeelta todella mahtava merinäköala ja huone oli erittäin tilava, jouduimme kutsua muut matkaseuralaiset käväisemään huoneessamme, jotta saimme Veepeen kanssa vähän elvistellä :D Tosin jouduimme kertomaan, että saamme nauttia vain tästä muutamia tunteja, koska joudumme vaihtamaan toiseen huoneeseen ennen lounasta.

Jälkimmäisestä huoneesta näkymää merelle.

Näkymää vuorille.

Ensimmäisenä yönä kerkisin nukkua vain tunnin verran. Väsymys oli mieletön! Kaikki olivat ensimmäisenä päivänä väsyneitä. Oli hieman huono aika matkustaa yöllä.

Luotettavan näköinen menopeli.

 Onneksi maanantain ja tiistain välinen yö meni jo paremmin, nukuimme pitkät yöunet ja aamupalan jälkeen suoraan rannalle. Meillä oli yksityinen rantakaistale ja se oli ihan superkiva juttu, ei tarvinnut "taistella" rantatuoleista, koska kaikille halukkaille riitti. Eikä tarvinnut raahata pennosia mukana, että saa maksaa varjosta ja tuolista. Jos muuten olet suunnitellut vaihtavasi valuuttaa Turkkiin, teet turhaa työtä. Me vaihdoimme euroja liiroiksi, ei olisi kannattanut, joka paikassa kävivät eurot ja monissa paikoissa ilmoitettiin hinnat vain euroina. Ja jos nyt jostain syystä haluat liiroja, voit nostaa pankkiautomaatilta rahaa, niitä löytyi hyvin joka paikasta.

Hotellin sisäänkäynti.

 Tiistai-iltana päätimme lähteä hieman hotellin ulkopuolelle katselemaan maailmaa. Maailman katselu tosin jäi melko lyhyeksi, koska se mieletön kuumuus ei hellittänyt auringon laskettuakaan. Päädyimme hotellin lähellä olevaan ravintolaan, jonka omistajalla oli suomalainen vaimo ja hän sattui puhumaan hyvää suomea. Saatuamme juomalistan käteemme, herätti se hilpeyttä. Nimittäin listalla oli mm. Horny man, Big dick, Dirty condom ja niin edespäin. Tottakai me halusimme tilata meille naisille nuo kiimaiset miehet, siitäkös ravintolan tarjoilijapojat innostuivat. Innostus vain kasvoi, kun Neea tilasi Big dickin. Nuo tarjoilijat ilmeisesti tykästyivät meihin kovastikin, koska omistaja joutui kehottamaan työntekijöitänsä palvelemaan muitakin asiakkaita. Pyysi ravintolan Faruk Neeaa, Veepeetä ja mua lähtemään kanssaan yökerhoonkin työvuoron päätyttyä. Ei tartuttu tilaisuuteen, tuskin oltaisiin oltu enää hereilläkään :D Harmi, kun ei muistu mieleen tuon ravintolan nimeä, koska palvelu oli erinomaista ja voisin suositella paikkaa. Ravintola oli kuitenkin Atatürk Bulevardilla, lähellä Xperia Saray Beachia. Ravintolasta jatkoimme matkaa hotellin omalla baarille ja siellä vietimme loppuillan, lopulta unisina painuimme pehkuihimme.

Keskiviikkoaamuna aamupalan jälkeen suuntasimme kadulle metsästämään taksia. Saimme tehtyä hyvän diilin taksikuskin kanssa, hän vei meidät Kale-linnoitukselle ja odotti siellä hyvän tovin, että saimme kierrettyä paikat ja tehtyä haluamamme ostokset. Tästä retkestä maksoimme 50 liiraa yhteensä, eli noin 18 euroa. Paluumatkalla mukava kuskimme ehdotti meille retkeä vuoristoon, kylään, tippukiviluolalle ja Dim Cay-joelle, matka olisi noin 3-5 tuntia, riippuen meistä ja hinta oli 10 euroa per lärvi. Tartuimme hyvään tarjoukseen ja sovimme treffit lauantai aamupäivälle. Monethan pelottelevat turkkilaisista takseista ja eräs nainen hotellilla ihmetteli, kuinka olimme tohtineet matkustaa taksilla, häntä oli kuulemma huijattu joka kerta jollain tavalla, milloin muka oli väärennettyä rahaa jne. Meillä taksimatkat meni paremmin kuin hyvin ja emme me ainakaan kokeneet tulleemme huijatuiksi. Loppupäivä meni tuttuun tapaan; rannalla ja uidessa. Illalla Veepee vanhempiensa kanssa oli meno päällä ja he lähtivät Alanyan kaduille, me jäimme Neean ja äitin kanssa laiskoina hotellille. Nauroimme ja löhöilimme nuo muutamat tunnit.

Kalelta Cleopatra beachille päin.

 Torstaina meidän oli tarkoitus lähteä turkkilaiseen iltaan, mutta sähköpostiin olikin tullut ilmoitus, että vaikka nettisivuilla mainostetaan torstaillekin iltaa, niin asia ei näin ole, ilta järjestetään vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Suunnitelmamme menivät mönkään ja päädyimme vain koko päiväksi rannalle nauttimaan lämmöstä. Rannalla tuttuun tapaan poltin TAAS jalkani hiekassa. Se hiekka oli todella kuumaa! Tärisin ja olin oksentaa päästyäni takaisin omalle tuolilleni ja olin ehkä kävellyt kuumassa hiekassa 5 metriä, suosittelen rantasandaalien käyttöä aina! Rannalta palattua menimme Veepeen kanssa ottamaan pienet päikkärit, kuumuus sai meidät väsähtämään. Päikkäreiden jälkeen suuntasimme hotellin illalliselle, joka oli joka ilta aivan mainio. Todella hyvää ruokaa! Vatsat täynnä menimme hotellin rantabaariin polttelemaan omenan makuista vesipiippua. Meitä oli kuusi polttelemassa ja hyvin riitti se yksi satsi koko porukalle. Kauan emme jaksaneet viettää baarilla, kun Nukkumatti huuteli huoneisiimme.

Minä ja Neea, valkoiset naiset rannalla.

 Perjantaiaamu alkoi omalta osaltani ikävästi, vatsaan sattui ja maha oli sekaisin. Jäin nukkumaan hotellihuoneeseen, kun muut lähtivät basaareihin ja museoihin. Iltapäivällä muiden palattua alkoi oloni olemaan kohtalaisen hyvä. Ajattelin, että tohtisin mahdollisesti jo syödäkin jotain tuolle päivää ja menimme porukalla rantabaariin ajatuksissa syödä siellä olevaa pizzaa. Tuohon aikaan olisi kuulunut olla pizzaa tarjolla, mutta pizzanpaistajaa ei näkynyt missään. Kyselimme työntekijöiltä milloin pizzaa tulisi ja he kertoivat pizzanpaistajan olevan tauolla, en tosin ole varma ymmärsivätkö he edes mitä kysyimme, koska heidän englantinsa oli todella surkeaa... Istuimme parisen tuntia ja pizzanpaistaja oli edelleen tauolla. Lopulta olimme istuneet niin kauan, että illallinen alkoi lähestyä. Uskon, että pizzanpaistaja ei ole palannut vielä tänä päivänäkään paistamaan pizzaa. Taas tuli todettua, että kun meillä suomessa sanotaan pizzaa olevan tarjolla kello 11-15, sitä todellakin on. Turkissa tuo aikakäsite ei todella ole niin tarkka. Taas kerran nautittuamme maittavan iltapalan, palasimme rantabaariin, koska luvassa oli muotinäytös, tulishow, käärmetanssi, bingo ja jonglööri. Ennen shown alkua hotellin alueemme pimeni aivan totaalisesti. Ilmeisesti jokin sähkökatkos oli tullut, se kesti noin 10 minuuttia ja säälimme niitä ihmisiä, jotka saattoivat olla hississä tai käytävällä, koska joka paikassa oli pilkkopimeää. Kun meille seuraavaksi jaettiin arpanumerot, vitsailimme hyvästä arpaonnestani ja sanoin, että turhaan ne mitään jakavat, koska voitto on varmasti minun ja niinhän siinä sitten kävikin. Sieltä nousi numeroni! Nautimme hyvän shown ja rättiväsyneinä kaaduimme sänkyyn.

Jonglööri

Käärmetanssia

 Lauantaina heräsimme hyvissä ajoin, koska meidän piti lähteä ennen taksiretkeämme noutamaan arpavoittoani Royal Letheriltä. Kyyti haki meidät 9.30 hotellilta ja vei meidät nahkaliikkeeseen. Liikkeessä oli huumaava nahkan tuoksu ja valikoima oli valtava, yli 2 000 erilaista takkia. Jokaiselle olisi löytynyt jotakin, hinnatkin olivat erittäin edulliset verrattuna kotimaahamme. Seuraavalla kerralla aion varata mukaani rahat nahkatakkiin ehdottomasti. Esimakua nahkasta sain saamalla palkintoni, joka oli nahkavyö. Annoin Veepeen valita mieleisensä, koska en käytä vyötä ja Veepee käyttää aina. Liikkeen omistajan naamalta loisti pettymys, kun emme ostaneet mitään ja koska emme ostaneet mitään ei meitä myöskään viety takaisin hotellille vaan saimme itse hankkia kyydin tai vaikka kävellä. Turkissa taksilla matkustaminen on niin halpaa, että hyppäsimme taksiin ja hurautimme hotellille, josta toinen taksi tuli hakemaan meitä kello 11. ja lähdimme ensimmäisenä vuoristoon ja kylään. Ajoimme pienelle kojulle, jossa oli erittäin mukavia ja ihania naisia. Maistelimme erilaisia hedelmiä, banaania, kaktusta (joka oli muuten erittäin hyvää) ja jotain jonka makua en enää ikinä halua muistella. Mutta paras mitä maistoimme oli turkkilainen viagra :D Se oli jopa oikeasti maukasta ja niinpä jokainen meistä osti kotiin viemisiksi tuota viagraa, emme kyllä usko tai edes huomanneet viagralla olevan vaikutusta :D Kojun nainen lähti esittelemään banaanipuita, kaktuksia sun muuta. He olivat todella ihania! Kojulta kuitenkin jatkoimme matkaa aina vain ylemmäs vuoristoon ja korkeanpaikan kammoisen äitin sydän tykytti varmaan melkolailla, kun kurvailimme noita kapeita vuoristoteitä yhä vain ylemmäs ja ylemmäs. Lopulta saavuimme määränpäähän, jossa oli tippukiviluola. En suosittele huonojalkaiselle tuota tippukiviluolaa! Ylhäältä lähdimme ajelemaan alas Dim Cay-joelle, olimme varautuneet uimapuvuin, mutta melko pian saimme huomata, että vesi joella oli niin kylmää, ettei siellä olisi voinut kuvitellakaan uivansa. Paikka oli mukavan näköinen ja jäimme syömään sinne, pöytä laitettiin koreaksi ja hinnat vaikuttivat ensin lupaavilta, kunnes saimme huomata laskun tultua, että emme olleet tilanneet erikseen salaattia, mutta se kuitenkin oli laskutettu, samoin kaikki muu "ylimääräinen". Lisäksi ruoka oli todella suuri pettymys, itselläni jäi täysin ruoka syömättä, koska liha oli niin sitkeää. Pahin kuitenkin oli yllätys Neean lautasella, nimittäin lautasen palanen, joka sai suuren haavan Neean suuhun. Tuosta ylimääräisestä yllätyksestä talo tarjosi meille hedelmiä jälkiruoaksi. Pettyneinä paikkaan lähdimme taksilla takaisin hotellillemme. Vaikka Dim Cay ei täyttänyt meidän odotuksia, oli reissu muuten erittäin onnistunut ja kiva. Tässä vaiheessa minun täytyy kertoa hauska sattumus liittyen taksikuskiimme; appiukon tupakat alkoivat olla loppu ja Turkissa tupakkaa ei saa joka paikasta, joten aloimme kyselemään taksikuskilta mistä voisimme ostaa tupakkaa, hän ei tainnut ihan ymmärtää ja katsoi meitä hämmentyneen näköisenä ja kysyi: "do you mean narcotics?" Tuo raukka oli kuvitellut, että halusimme ostaa huumeita :D Yritimme sanoa, että emme, mutta hän ei halunnut enää keskustella asiasta enempää ja asia jäi siihen, saimme siis itse selvittää mistä syöpäkääryleitä löytää, niitä löytyi osasta kaupoista. Kaikkialla siis ei myydä tupakkaa.

Kojulla vuoristotien varrella.

Vuorelta alaspäin.

Tällaisia lippuja tuli yhtäkkiä joka paikkaan kansallispäivän takia, puolet hotellimme seinästä oli peitetty lipulla.

Ennen neljää olimme takaisin hotellilla ja suuntasimme huoneisiimme laittamaan itseämme näteiksi tulevaa turkkilaista iltaa varten. Kävimme äitin kanssa vielä ennen sitä tuhlailemassa rahaa, koska rahapussi oli täynnä liiroja ja matka alkoi olla lopuillaan. Seitsemän maissa pikkubussi tuli hakemaan meitä illanviettoon. Paikka sijaitsi Konaklissa, noin 15 kilometrin päässä Alanyasta. Matkan voi varata täältä http://www.touralanya.com/en/Tour.aspx?Id=15.

Paikka oli hienossa linnoituksen näköisessä rakennuksessa, joka oli rakennettu jo 1200-luvulla, alunperin matkustajakodiksi. Ilta näytti lupaavalta. Pieni latistus tuli iltaan saatuamme ruoat eteemme, ruoka oli mitäänsanomatonta. Onneksi illan ohjelma korvasi ruoan. Näimme toinen toistaan hienompia tanssiesityksiä, Neea pääsi osalliseksi yhteen esitykseenkin. Veepeekin olisi päässyt, mutta jänisti, ei kuulemma napatanssi ole Veepeen juttuja. Esityksien välissä oli tauko, jonka aikana kävimme äitin kanssa vielä lisää shoppailemassa koruja ja kävimme pelottavan kamelin kanssa yhteiskuvassa, tätä yhteiskuvaa ei tosin julkaista ikinä koskaan missään, koska ilmeeni on niin järkyttävä! :D Tuo kameli olisi varmasti syönyt pääni, ellei sillä olisi ollut suun ympärillä suojaa. Kamelin lisäksi rapsuttelimme aasia, joka yritti syödä äitin rahat ja Veepeen laukun.
Keskiyöllä ilta päättyi ja palasimme takaisin hotellille, Veepee halusi vielä mennä syömään ja menimme hotellin vieressä olevaan Steak Houseen, jossa oli erinomainen palvelu, joka myös näkyi hinnassa jonkin verran. Tyydyin katselemaan drinkki kädessäni, kun Veepee söi ison annoksen lihaa. Veepeen massu täynnä viimein pääsimme viileään huoneeseemme.

Turkkilainen ilta.

Napatanssija

Miespuolinen napatanssija, aivan mahtava!

Neea lavalla.

Sunnuntaina aamulla väsymys oli järjetön, enkä jaksanut lähteä edes aamupalalle vaan jäin pakkaamaan tavaroitamme. Hieman kiirettä piti, koska kyyti kentälle lähti hotellilta hieman ennen yhtätoista ja meillä oli kaikki tavarat vielä aamulla yhdeksältä levällään. Tehokkaana kerkisimme kuitenkin. Matka kentälle meni nukkuessa. Kentällä kaikki sujui ilman suurempia ongelmia, vielä viimeiset rahat kävimme kuluttamassa. Antalyan kenttä on muuten isompi mitä olin odottanut ja viime hetken tuliaiset varmasti löytyy tuolta vielä. Kenttä oli muutenkin selkeä ja asiat toimivat melko nopeasti. Lopulta käppäilimme Sun Expressin koneeseen, joka oli jopa vähän vitsi omasta mielestäni. Lentokoneen työntekijöiden englanti oli toisinaan aika heikkoa, palvelu ei todellakaan Finnairin tyyliä, vaan vähän sinnepäin, koneessa oli mielettömän kuuma ja ahdasta. Paluumatka meni kuitenkin nopeasti, koska nukuin suurimman osan, taisin herätä vain syömään ja olisin voinut jättää senkin välistä, nimittäin ei se ruoka mitään hyvää ollut. Suurin osa jäi syömättä ja niin näytti jäävän muillakin. Onneksi se ruoka koneessa ei ole minulle ainakaan niin tärkeä asia. Lopulta seitsemän jälkeen koneen pyörät osuivat paukahtaen Vaasan lentokentälle.
Alunperin meillä oli tarkoitus, että äiti jää meille yöksi ja viemme seuraavana päivänä äipän kotiin ja haemme koirat iskän hoivista, mutta oli jo niin ikävä Lilliä ja Nuuttia, että halusimme viedä äitin kotiin ja hakea meidän vauvat kotiin.

Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että Alanya yllätti positiivisesti. Kun ei välitä huutelijoista ja tarkoista aikatauluista on Alanyassa todella mukavaa, eikä kannata olla turhan tarkka ja uskoa ihan kaikkea, esimerkiksi kadulla mainostettiin allasbaaria, joka tarkoitti sitä, että tuolin vieressä oli pieni puhallettava lastenallas, jossa sai uittaa varpaitaan :) Pieniä pettymyksiä oli toisen hotellihuoneemme koko, koska emme voineet avata laukkuja lattialla, kun lattiatila oli niin pieni, eikä hotellin asiakaspalvelutaso ollut kovin korkea, muuten hotelli oli aivan loistava ja voin suositella. Olimme aivan rannassa, hotelli oli sopivan kokoinen ja ruoka erinomaista.

Lopuksi vielä on kysyttävä; hoettiinko teille siellä jatkuvasti "finnish mafia, finnish mafia"?! Me nimittäin saatiin kuulla tuosta koko ajan.

En ehkä ensi kesänä vielä palaa, mutta ehkä jo sitä seuraavana, tiedän kuitenkin palaavani!