perjantai 23. toukokuuta 2014

Riika 15.-18.5.2014

Torstai aamuna taksi tuli noutamaan pihasta kello 04.00 ja lähdimme "hyvin nukutun" (ts. emme nukkuneet silmäystäkään) yön jälkeen kohti matkahuoltoa. Sieltä meidät nouti bussi, joka kuljetti meidät Helsinkiin satamaan. Seilasimme paatilla Suomenlahden yli ja Tallinnaan. Tallinnassa meitä odotti bussi, hyppäsimme siihen ja suuntana oli Latvian pääkaupunki, Riika. Nukuin suurimman osan menomatkasta, onneksi, nimittäin Via Balticalla nuo nähtävyydet ei ole kummoiset.
Sininen reitti oli reittimme.

Illansuussa saavuimme Riikaan ja hotelliimme Radisson Blu Latvijaan. Äkkiä kamat huoneeseen ja syömään. Kauaksi emme lähteneet metsästämään ruokapaikkaa, vaan menimme hotellin alakertaan syömään. Eikä se ollut huono vaihtoehto, nimittäin ruoka oli hyvää ja näin suomalaisen mittapuulla edullistakin. Ruoan jälkeen kävimme vielä ajelemassa panoraamahissillä. Kyllä se 27-kerrosta tuntui vaan aika korkealta.

Hotellihuoneemme
Siinä se hotelli könöttää.

Näitä tauluja ihastelin hotellilla moneen otteeseen, kotiin olisin halunnut viedä.


Näkymää panoraamahissistä.

Toinen aamumme alkoi aamupalalla, joka oli hotellilla hyvä ja kattava. Vatsat täynnä lähdimme tepastelemaan hotellin vieressä olevaan ortodoksiseen katedraaliin. Olimme tutustuneet katedraaliin jo kaksi vuotta sitten, mutta ajattelimme käydä uudelleen. Katedraali on näkemisen arvoinen, suosittelen Riiaan matkustaville tätä yhdeksi käyntikohteeksi.

Kauaksi emme viitsineet hotellilta lähteä, olihan meillä iltapäivästä retki Jurmalaan. Pysyimme puistossa hotellin läheisyydessä. Puistoja täältä löytyy paljon.

Mojitoa (ja juustokakkua, kakku vain puuttuu kuvasta)


Ylläolevassa kuvassa näet tuon punaisen jättietanan. Kuulimme hauskan tarinan liittyen näihin etanoihin, joita löytyi ympäri kaupunkia. Matkaoppaamme kertoi, että Riiaan on kauan pitänyt tulla nykytaiteenmuseo, mutta aina on ollut jokin syy miksei sitä vieläkään ole tullut. Viimeinen naula arkkuun oli se, että Tallinna sai nykytaiteenmuseonsa ja Riika odottelee edelleen. Nämä etanat ovat tuotu katukuvaan esittämään nykytaiteenmuseon rakentamisen etenemistä. Eli etananvauhdilla mennään eteenpäin. Lisäksi näiden etanoiden kanssa voi käydä ottamassa yhteiskuvan ja laittaa tietylle nettisivustolle kuva itsestään työntämässä etanaa eteenpäin. Näillä kuvilla on tarkoitus nopeuttaa homman etenemistä. Aluksi ihmettelimmekin hieman miksi kaikki kuvasivat itseään näiden etanoiden kanssa.

Iltapäivästä matkamme kohti Jurmalaa sai alkaa. Jurmala on merenrantakaupunki lähellä Riikaa. Asukkaita Jurmalassa on reilut 50 000. Jurmala koostuu pienten kylien ketjusta. Jokaisella kylällä oli oma henkensä, sen huomasimme kiertoajelulla. Jurmala on ollut kukoistuksessaan ennen Latvian itsenäistymistä, silloin venäläiset tulivat Jurmalaan isoin joukoin. Se näkyy Jurmalassa vieläkin, nimittäin lopettaneina hotelleina. Neukkutyyppisiä hotellirakennuksia oli todella paljon. Toiminnassa on edelleen jokunen, kuten Lielupe. Tästä hotellista matkaopas kertoi, että on käynyt siellä ja osa huoneista oli sisustettu ja laitettu kauniiksi, mutta osa oli todellinen hyppy Neuvostoliittoon. Nämä paremmat huoneet maksoivat enemmän ja Neuvostoliittohuoneen sai sitten edullisempaan hintaan. En kuitenkaan tiedä onko asiat vielä näin tuossa hotellissa.

Jurmalasta löytyi vaikka minkälaista palatsia ja pitsihuvilaa. Asunnot olivat myös hyvissä hinnoissa, halvimmillaan täältä saatat saada asunnon puolella miljoonalla eurolla, mutta esim. kallein myynnissä oleva asunto maksaa 25 milj. euroa.

Ei ollut hiekkarannoilla vielä tungosta. Hiekkarantaahan Jurmalassa riittää, vaatimattomat 26 kilometriä.
Ajelimme Jurmalaa ristiin rastiin ja lopuksi menimme vielä Jomas ielalle vajaaksi pariksi tunniksi katselemaan, syömään ja kuka nyt mitäkin tekemään. Tällä kadulla kaikki on kalliimpaa kuin Riiassa, koska Jurmalassa asuu rikkaita ihmisiä.

Paluumatkalla matkaoppaamme kertoi monia mielenkiintoisia juttuja liittyen Riiaan. Esimerkiksi Jurmalaan menevä kuusikaistainen moottoritie on rakennettu 1980-luvun alkupuolella, koska iso kommunistiherra oli tulossa Jurmalaan, eikä hän nyt tietenkään voinut pientä tietä huristella. Tämä tie on myöhemmin saanut myös lempinimen "10 minuuttia USA:an". Nimi juontaa itsensä siitä, että neuvostovallan aikana tätä tietä käytettiin elokuvissa kuvatessa amerikan isoja moottoriteitä tai muita isoja autobaanoja. Riika on myös ollut monessa muussa elokuvassa näkyvillä, mainittakoon vaikka Timo Koivusalon ohjaama Sibelius. Kohtaus jossa Sibelius saapuu Berliiniin on oikeasti kuvattu Riiassa. Matkaoppaamme kertoi myös Latvialaisten köyhyydestä, monet muuttaa pois, koska eläminen Latviassa on rankkaa. Monet joutuvat tekemään kolmea työtä elääkseen. Keskipalkka Latviassa on noin 500-600 euroa. Minimipalkka on noin parisataa euroa ja tässä kohtaa oli leukani tipahtaa bussin lattiaan, kun matkaopas kertoi, että esimerkiksi yliopiston opettaja tienaa tätä minimipalkkaa. Täytyy kyllä olla kutsumus, jos tuolla palkalla tekee tuota työtä! Eipä Latviassa kansanedustajana tai ministerinäkään pääse rikastumaan. Kuulemma kansanedustaja tienaa noin        1 500 €/kk ja ministeri 2 000 €/kk. Kyllä alkoi oma palkka tuntumaan ruhtinaalliselta! Nyt tähän joku varmasti sanoisi, että eipä eläminenkään ole niin kallista Latviassa kuin meillä suomessa. Ei ole ei, mutta ei se nyt niin paljon halvempaakaan ole. Perusjampalla Latviassa ei ole kyllä hirveästi mahdollisuutta lähteä shoppailemaan uusia vaatteita, ne kun maksoivat Riiassa saman verran kuin suomessa, osa jopa enemmänkin. Tämä selittikin miksi joka paikassa näkyi EU-vaaliehdokkaiden mainoksia. Kuulemamme mukaan "kaikki" latvialaiset ovat hakeutuneet ehdokkaaksi "ison eläkkeen" takia, joka on 1 000 €/kk vähintään. Latviassa se on iso raha, kun normaalisti eläkettä siellä saa sen parisataa euroa.

Ajaessamme ohi ankean näköistä lähiötä saimme kuulla, että neuvostovallan aikana on rakennettu 5-kerroksisia hissittömiä taloja, joihin on laitettu asumaan vammaiset ihmiset (mukaanlukien sotainvalidit), jotta nämä eivät poistuisi kotoaan! "Hieno" ajattelutapa!

Riian päin mentäessä oli tuloliikenne Riiasta valtava, suurin osa kaupungista lähtee maalle mummolaan tai mökille. Jos olet ikinä sattunut kiinnittämään huomiota, että Latviassa autot ovat aika tasokkaita verrattuna ehkä asuintaloihin, syy on seuraava; ennen lamaa Latviassa pankit myönsivät edullista lainaa ja Latvialaiset innostuivat ja siellä oli joka Pekka ja Jaana ottamassa sitten autolainaa, vaikkei ehkä ajotaitoa ollut nimeksikään. Lainarahalla käytiin sitten ostamassa hieno Lexus pihaan, asunnossa oli saattanut savupiippu romahtaa alas tai lämmitystä ei ollut, mutta onneksi oli hieno auto pihassa! Hieno auto nosti kuulemma statusta. Edellisen kerran oltuani Riiassa, otin kuvan ränsistyneen, siis todella ränsistyneen kerrostalon sisäpihalta, ikkunat olivat rikki ja seinät kaatumassa, mutta pihassa oli hienoa Volvoa ym. löytyipä siis selitys tällekin.

Saavuimme Riiaan ja jätimme bussista ensimmäiselle hotellille sen asukkaat, Hanza hotelli oli nätin näköinen pihalta, mutta tuo ympäröivä alue ei ollut erityisen kaunista. Hotellin lähellä on Moskova-katu, jossa ränsistyneitä vanhoja puutaloja. Kuulemma asuntoihin ei tule lämmintä vettä, ei keskuslämmitystä... Huh huh... Varatessani matkaa oli tämä hotelli yksi vaihtoehtomme, mutta googlemapsilla vieraillessani hotellin alueella, sai ympärillä olevat rakennukset huonoja viboja aikaan.

Kolmas päivä alkoi tuttuun tapaan aamupalalla. Vatsat täynnä suuntasimme kohti lähellä olevaa ostoskeskusta, Galleria Rigaa. Ostoskeskus oli iso, mutta suurin osa liikkeistä oli minulle aivan tuntemattomia. Ostoskeskus myös huusi tyhjyyttään, missään ei ollut ketään. Pienet olivat ostokseni, mukaan lähti vain yksi paita. Lähdimme pois ostoskeskuksesta ja kadulle tullessamme tajusimme kuinka lämmin päivä olikaan, noin 25 astetta. Haimme Double Coffeesta ananas-lime-kookos coolerit ja lähdimme kävelemään takaisin hotellille päin. Tuo pieni matka takaisin tuntui uskomattoman pitkältä, koska emme olleet vielä tottuneet helteisiin. Hotellille päästyämme menimme piipahtamaan kerroksessa 26 drinkeillä. Tuolta oli mahtavat maisemat! Harvemmin on tullut juotua drinkkiä "pilvissä". Moni turisti tulee tänne juomaan drinkin ja katsomaan maisemia, jostakin matkaoppaasta luin että Skybar sopii myös budjettimatkaajalle, hinnat kuulemma Skybarissa kohtuulliset. En nyt ihan sanoisi niin, 8 eurosta ylöspäin drinkki kuin drinkki. Muualla Latviassa vähintään puolet edullisempaa, ellet nyt satu olemaan vanhassakaupungissa. Tosin drinkissä oli niin paljon viinaa, että hinnan voin jotenkuten ymmärtää. Hetken ihasteltuamme ja pällisteltyämme menimme hotellihuoneeseen köllöttelemään. Illalla söimme Pizza Lulun Jenkki-tyylistä pizzaa. Olihan se erilaista kuin omamme. Ei huonoa ei, mutta niin täyttävää!

Näkymä Skybarista.

Viimeinen aamu alkoi aikaisin. Lähtöämme aikaistettiin, koska Riiassa oli alkamassa maratonit ja katuja suljettaisiin hotellimme edestä. Olimme sopineet hakuajaksi puoli yhdeksän, mutta bussia ei näkynyt missään ja katuja suljettiin koko ajan joka puolelta. Lähes puoli tuntia odoteltuamme bussikuski soitti ja kertoi, että ei pääse hakemaan meitä hotellilta, vaan kävelimme lyhyen matkan bussille. Ja näin matkamme kohti kotia alkoi. Kotiin on kiva palata, mutta aina vähän haikein mielin lähtee. Ikävä jo Veepeetä ja karvatteja kohtaan alkoi kasvaa isoksi, joten tämä neljä päivää sai riittää.

Ajelimme samaa reittiä, eli Via Balticaa pitkin Tallinnaan. Tallinnassa laivaan ja varasimme loungesta paikan itsellemme ja pääsimme katsomaan jääkiekkoa, ihan mahtavaa! Tosin peli ei ollut ihan mahtava vaan hävisimme. Loput tuliaiset vielä ostimme laivalta. Tuliaiset jäivät nimittäin vähiin Latviasta, koska emme tällä kertaa menneet vanhaankaupunkiin, jossa olisi ollut matkamuistomyymälät yms. Helsingissä hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät kotoisille lakeuksille. Bussi oli aivan täysi ja myötähäpeän määrä vielä täydempi! Suurin osa matkaajista oli näitä jee-halpaa-viinaa-turisteja. Ja ikävä kyllä sen huomasi. En ole kukkahattutäti, mutta en halua viedä huonoa kuvaa maailmalle itsestäni käyttäytymällä niin kuten monet suomalaiset virossa käyttäytyvät. Onneksi suurin osa käyttäytyy kuitenkin hyvin :)

Keskiyön jälkeen bussimme oli Seinäjoella ja pääsin kotiin rakkaiden luokse ♥

Mietteitä näin jälkikäteen: kolmatta kertaa en Riikaan matkusta, ainakaan useampaan vuoteen. Riika on hieno kaupunki ja tarjoaa hyvin nähtävää, mutta pääasiassa nähtävyydet on vanhassakaupungissa ja edellisen kerran neljä päivää ristiin rastiin vanhaakaupunkia kävellessä, ei vanhakaupunki olisi tarjonnut minulle enää hirveästi mitään uutta. Suosittelen kuitenkin Riikaa ensikertalaiselle.

maanantai 5. toukokuuta 2014

11 asiaa minusta...

Haasteen idea on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 uutta bloggaajaa, joilla alle 200 lukijaa.
5. Haastetun tulee kertoa edelleenhaastamansa/-haastamilleen haasteesta.

11 Asiaa minusta, jota et välttämättä tiennyt...
1. Olen voittanut vuoden pääsiäisnoita kilpailun
2. ... Tämän lisäksi olen tullut mitalisijoille hiihtokilpailuissa! (Ei, en valehtele! ... No ok. Hiihtäjiäkin oli kolme :D)
3. Olen huono laskemaan, mutta työskentelen taloushallinnon parissa.
4. Olen erittäin epäromanttinen.
5. Mutta silti elämäni onnellisin/ihanin/paras päivä oli hääpäivä.
6. Rakastan uusia tavaroita/vaatteita, noh, oikeastaan kaikkea uutta ja tykkään hypistellä niitä.
7. En osaa ajaa polkupyörällä :D
8. Pelkään laitureita, en siis sillä tavalla, että pelkään laiturin hyökkäävän kimppuuni vaan en tohdi seisoa laiturilla.
9. En osaa pieriä, mun kaasuttelut on laskettavissa ihan kahden kädin sormilla.
10. Ja olen jopa yrittänyt opetella tätä taitoa pikkusiskon avustuksella :DD
11. Olen värjännyt hiukseni tummiksi, mutta katselen vähän väliä kaihoisasti kuvia vaaleista hiuksistani!
 

Kata Marian kysymykset minulle:
1. Millaisella autolla ajat ja millä haluaiset ajaa?
- Ei ole autoa, mutta jos olisi niin voisin ottaa vaikkapa Aston Martinin ;)
2. Mistä tavarasta et voisi koskaan luopua?
- Huoh, niitä on paljon. Mutta ensimmäisenä tulee mieleen telkkari... tai suoristinrauta... tai kännykkä... ei, mä vastaan kännykkä, koska silläkin voi katsoa telkkaria, harmi kun sillä ei pysty suoristamaan hiuksia!
3. Paras lukemasi kirja?
-Geishan muistelmat.
4. Elämäsi tärkein tapahtuma on?
-Omat häät.
5. Jos saisit olla päivän joku muu kuin olet, mikä olisit ja miksi?
- Haluaisin olla miljonääri, en kuitenkaan julkkis vaan haluaisin olla rauhassa.
6. Ärsyttävin asia on? 
- Tästäkin saisi pitkän listan, mutta ekana tulee mieleen lapsellisesti käyttäytyvät ihmiset.
7. Saisit lisätä tai ottaa yhen Suomen lain pois mikä se olisi ja miksi?
- Säätäisin joidenkin tukien kohdalla tiukemmat kriteerit saada niitä.
8. Olet riippuvainen?
- Tupakasta :(
9. Päivän kohokohta on?
- Riippuu päivästä. Mutta esimerkiksi perjantaina se on se hetki, kun työt loppuu.
10. Voitat lotossa 10 miljoonaa, mitä tekisit ensin?
- Shoppailisin!
11. Kulta, Hopea vai Pronssi?
- Valkokulta.

Minun kysymykseni:
1. Suurin haaveesi?
2. Pahin pelkosi?
3. Erikoisinta mitä sinulle on tapahtunut?
4. Kuka julkisuuden henkilö saa kuolasi valumaan?
5. Mikä on parasta sinussa?
6. Oudoin tapasi?
7. Miksi perustit blogisi?
8. Lempitavarasi ja miksi?
9. Jos sinun täytyisi muuttaa pois Suomesta, minne muuttaisit?
10. Jos saisit nyt käyttöösi vuorokaudeksi 10 000 euroa rahaa, mitä tekisit niillä?
11. Tulevaisuuden haaveet?
Ja haastan seuraavat blogit/bloggarit tähän haasteeseen!
Sky's the limit  Jasmina

perjantai 2. toukokuuta 2014

Uusi kirja-arvonta

Edellinen kirja-arvonta päättyi ja voittajalle on ilmoitettu sähköpostiin asiasta.

Sanoma Media antoi minulle arvottavaksi Jaakon matkassa.

Jaakko Selinin reissukaverina valloitat maailman Sardiniasta Siinaille ja Kemistä Kairoon! Tv:stä tuttu reissaaja kertoo kaksikymmentäneljä hykerryttävää ja todenmakuista matkatarinaa kolmen vuosikymmenen ajalta. Matkoihin mahtuu ikimuistoisia tuttavuuksia, tukalia tilanteita ja sietämätöntä sähläystä, mutta myös taivaallista lepoa ­kuten onnistuneeseen lomaan kuuluukin.
  • Elämyksellistä nojatuolimatkailua ja käytännön vinkkejä lomailijoille
  • Kuvitus Jaakon kotialbumista
  • 160 sivua
Yhteistyössä Matkaopas-lehden kanssa
Aitoa reissutunnelmaa halki vuosikymmenten ja mantereiden.


 Arvontaan osallistut seuraavasti:

- Kommentoimalla mikä paikka/maa/kohde yllätti sinut positiivisesti/negatiivisesti.
- Liittymällä lukijaksi.

Kommentoimalla tai liittymällä lukijaksi saat yhden arvan. Tekemällä molemmat saat 2 arpaa.
Osallistua voit toukokuun viimeiseen päivään saakka (31.5.2014).

Muistathan jättää sähköpostisi kommenttiisi, jotta voin ilmoittaa voittajalle :)

ONNEA!

Jääkiekkoa Hartwall Areenalla

... Ennen kuin alan kertomaan mitään muuta, aion tarkentaa otsikkoani; katsomassa ei pelaamassa! Ihan vain selvyyden vuoksi, ettei kukaan luule, että nyt on akka seonnut ja alkanut pelaamaan jääkiekkoa. Ehei, hyvä että pysyn pystyssä luistimien päällä.

Ja itse asiaan. Viime viikolla sähköpostiini pompahti mukava viesti, olin voittanut eräässä kilpailussa Suomi-Venäjä matsiin liput Hartwall Areenalle. Mietittyäni ehkä sekunnin kenen kanssa lähteä, päätin kysyä äitiä mukaan. Veepee kun ei ole niin kiinnostunut jääkiekosta. Ja kuten olen aiemmin saattanut mainita, äiti lähtee mukaan mihin vaan. Ja taas äiti oli valmis lähtemään.

Aamulla auto startattiin Seinäjoelta kohti Helsinkiä. Perillä oltiin hyvissä ajoin ennenkuin ovet avattiin. Autossa piti pukea pelipaita päälle, jotta kukaan ei vahingossakaan erehtyisi meitä venäläisiksi.

Ja huh huh, kun sinne katsomoon pääsi. Mikä näkymä! Olin jotenkin luullut, että eihän siellä voi mitään nähdä, mutta näkyihän sieltä vaikka tosiaan meidän paikat oli yläkatsomossa. Suosittelen kuitenkin korkean paikan kammosta kärsiviä ihmisiä hankkimaan lippunsa alakatsomosta.

Hyvin näkyy!

Jonkin aikaa sai kyllä odotella ennen pelin alkua. Ja kun peli alkoi oli se fiilis jotain ihan erilaista kuin telkkarista töllätessä ottelua. Nyt ymmärrän ne itkevät naamat mm-kisojen aikana!!!

Erätauolla meille esiintyi Anna Abreu ja JVG.

Ja mikä parasta: Suomi voitti Venäjän 2-1, hurraa!!!

Olin ensimmäistä kertaa Hartwall Areenalla ja sinne on helppo löytää autolla. Parkkihalleissa oli vielä hyvin tilaa vaikka peliä oli kuuleman mukaan katsomassa hieman vajaa 12 000 tyyppiä. Miinusta täytyy antaa, kun missään ei ollut kunnon opasteita. Ensikertalaiselle tuntui hieman sekavalta koko järjestely. Älä myöskään raahaa mukanasi juomapulloa sisälle vaikka se sisältäisikin vain alkoholitonta ja olisi avaamaton, se otetaan pois turvatarkastuksen yhteydessä. Areenalla ei tarvitse pelätä kuolevansa nälkään, ruokapaikkoja on paljon, tietty myös katsojia on paljon ja osaan paikoista kerkisi syntyä jonoakin kiitettävä määrä. Vaikka Areena oli lähes loppuunmyyty, tapahtui asiat hyvin nopeasti. Nopeassa ajassa pääsi sisälle jonottamasta ja samoin parkkihalliin ja takaisin kohti kotimatkaa.