perjantai 19. joulukuuta 2014

Päivän hyvä teko

Tässä joulun ajassa on jotain ihmeellistä taikaa, koska se saa haluamaan toisille hyvää, normaalia enemmän. Tämän joulun hyvät teot aloitin laittamalla lahjoja köyhille lapsille Moldovaan ja Romaniaan. Ja voi sitä onnenmäärää, kun ajatteli kuinka se pieni lapsi tulee iloiseksi saatuaan joululahjan!
Tänään aamulla huomasin isosiskoni saaneen kummilapsen kaukaa Afrikasta, suloisen pienen tytön. Tämän innoittamana päätin hankkia kummilapsen,  jonka elämää voisin muuttaa, ainakin jollain tavalla. Olen jo aiemmin vertaillut eri tahoja mistä kummilapsen voisi hankkia ja olen vaihdellut mielipiteeni vähän väliä, nyt kuitenkin tänä aamuna se selvisi ilman suurempia mietintöjä ja päädyin SOS-Lapsikylää tukemaan ryhtymällä kummiksi. Kummiksi ryhtymällä olisi saanut valita maanosan, maan, sukupuolen ja iän. Itse päädyin valitsemaan sen, jolla tarve on suurin. Lahjoitettava summa alkoi 25 eurosta per kuukausi, itse valitsemaansa summaan. Tuolla summalla lapselle annetaan vanhempi, koti, sisarukset ja kylä. Meille se on pieni summa, mutta tuolle lapselle se on tulevaisuus.

Nettisivuilla kerrottiin, että kummilasta on mahdollisuus mennä katsomaan, se vasta jännää olisikin! Toivottavasti siihen tulisi tilaisuus joskus. Olisi mielenkiintoista nähdä miten me voimme auttaa toisia ja varmasti se antaisi ajattelun aihetta omaankin elämään. Sitä kun tulee liian helposti valitettua pienistä asioista, asioista joilla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Mieti kuinka monesta eri asiasta olet valittanut tänään. Oliko huono sää? Liian iso otsa? Kassajonot liian pitkiä? Jauhelihakastike ei onnistunut? Ja mieti nyt: onko näillä asioilla OIKEASTI mitään merkitystä?

Voisiko yksi maailman hylätyistä lapsista olla tärkeä juuri Sinulle?  http://vimeo.com/93977761

Kummiksi voit ryhtyä osoitteessa https://www.sos-lapsikyla.fi/kummius-ja-lahjoittaminen/tue-kansainvalista-tyota/ryhdy-kummiksi/

Toivon, että sinä siellä ruudun toisella puolen päätät myös ryhtyä kummiksi :)

Hyvää joulua!


torstai 4. joulukuuta 2014

Hotelli Vanajanlinna



Kello yhdeksän aamulla lähdemme äitin, siskon ja miehen kanssa autolla kohti Hämeenlinnaa ja tarkemmin sanottuna kohti Hotelli Vanajanlinnaa. Meidän on aina hyvä lähteä ajoissa, koska ikinä ei tiedä minne eksymme matkan varrella. Tällä kertaa pysähdymme ainoastaan syömään ennen Tamperetta ja Iittalassa käydään Iittalan myymälässä ostamassa muutamat joululahjat.

Kolmen maissa saavumme Vanajanlinnan pihaan, eteemme aukeaa englantilaistyylinen päärakennus, joka on valmistunut 1924. Linnan rakennuttanut Rosenlew valmisti tämän vaimolleen huomenlahjaksi, eipä saanut tämä neiti vastaavanlaista huomislahjaa! Vaikka on alkutalven sää, näyttää ympäristö kauniilta, mutta entäs sitten kesällä, paikka varmasti herää henkiin.

Takapihan puolelta.


Päärakennus kauempaa.
 Linnaan sisään mentyämme saavumme respaan ja linna suorastaan uhkuu ylellisyyttä kattokruunuineen. Respan nuori nainen ottaa meidät ystävällisesti vastaan ja neuvoo meidät huoneistollemme Ratsulaan, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä päärakennuksesta. Lopuksi hän kehottaa meitä vielä kiertelemään ympäriinsä. Hetken kierreltyämme ja otettuamme kuvia, lähdemme huoneistolle. Tässä vaiheessa on selvää, että puitteet pikkujouluille on kunnossa. 
Miettikää näitä maisemia kesällä, ooh :)


Ajamme auton punatiilisen talon eteen, jossa huoneistomme sijaitsee. Mieleen tulee heti maalaismaisema englannista. Autosta raahaamme tavarat sisään, joku ohikulkija olisi voinut tavaran määrästä kuvitella meidän muuttavan sinne, mutta koska meitä oli kolme naista, on tavaramäärä ymmärrettävä. Sisällä on isot tilat käyttöömme, kolme makuuhuonetta ja suihku yläkerrassa, alhaalla olohuone ruokailutiloineen, keittiö, vessa ja eteinen. Olohuoneen pöydällä meitä odottaa kaksi kuoharipulloa, joista toisen korkkaamme pikkusiskon kanssa lähes välittömästi ja toivotamme toisillemme hyvät pikkujoulut ja kilistelemme. Kuohuviini on kyllä osattu valita aika loistavasti, yleensä en ole kuohuviinin ystävä, mutta tämä on hyvää.

Meidän huoneisto.



Parin tunnin kuluttua paikalle saapuu isosisko ja hänen miehensä. Tuossa vaiheessa me muut olemme laittautuneet näteiksi iltaa varten, jopa niin näteiksi, että pikkusiskoni toteaa minun näyttävän mustassa karvatakissani rikkaan venäläismiehen vaimolta, eli olen ilmeisesti Svetlana from Russia :D Kohteliaisuus vai ei?! Mene ja tiedä :D Lopulta pääsemme lähtemään illalliselle. Sää on surkea, vettä sataa tihkuamalla ja on synkkää, mutta mitäpä muuta voi marraskuun lopulta odottaakaan.

Moni on saapunut cocktail-illalliselle ennen meitä, aula on täynnä ihmisiä, taustalla soi musiikki. Saamme heti alkuun tuloglögit ja etenemme kohti ruokatarjoiluja. Tarjolla on monenlaista herkkua, herkkusienipyöryköistä suussa sulavaan lihaan. Erityiskiitos täytyy ruoasta sanoa!

Illallisen jälkeen on Antti Tuiskun vuoro esiintyä. Eri-ikäisiä ihmisiä on saapunut paljon paikalle, tunnelma ihmisillä näyttää olevan lämmin ja mukava. Itse emme erityisen pitkään ole paikalla, kun uni alkaa painaa luomia ja siirrymme huoneistoon, isosisko ja hänen miehensä ovat innokkaimmat ja jäävät vielä meidän jälkeemme.

Palaamme huoneistolle takaisin ja rupattelemme ja nauramme toinen toistaan typerämmille jutuille. Jossain vaiheessa Katariina ja Pasikin palaavat ja painumme pehkuihimme. Sängyt ovat mukavan pehmeät, joten univaikeuksia ei tule olemaan! Tosin eipä niitä taida muutenkaan olla.

Satoja vuosia vanha Lehmus.




Seuraava aamu alkaakin melko mielenkiintoisesti… Äiti ja Pauliina heräävät omassa makuuhuoneessaan siihen, että alakertaan syttyy valot, joku kulkee rapuissa ja Pauliina näkee varjon, äiti tuntee ilmavirran käyvän huoneessa. Asiaa kun aletaan tarkemmin selvittellä, ei kukaan meistä ole liikkunut tuona aikana, alakerrassa on valot sammuneet, kun äiti sinne ensimmäisen kerran menee. Ensimmäisenä tulee mieleen, että joku on käynyt huoneistossamme, mutta jokainen tavara on paikallaan, mitään ei ole viety. Naurahdamme ja vitsailemme kummituksistakin, kaivan iPadin esiin ja tadaa http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288435862315.html tällainen video hypähtää esiin. Lisäksi löytyy monia juttuja, joissa puhutaan entisen omistajan vaimon Marthan jääneen kummittelemaan Vanajanlinnaan. Itse en tätä halua uskoa, koska en usko kummituksiin. Yritämme keksiä erilaisia selityksiä aamuiselle asialle, emme keksi yhtäkään järkevää. Pakko kai se on uskoa, että jotakin yliluonnollista saattoi tapahtua tuona aikana, joten innokkaat, menkää kummitusjahtiin Vanajanlinnaan :D

Kummitusjutut läpikäytyämme lähdemme aamupalalle. Olimme edellisenä päivänä haaveilleet ja keskustelleet mitä kunnollisella hotelliaamiaisella täytyy olla ja iloksemme kaikkea näistä on tarjolla. Tässäkin kohtaa saamme todeta tarjottavien olevan erinomaisia, ei ollut sellaista fiilistä kuin Kreetalla häämatkallamme, että tarjottavaa oli miljoonaa erilaista, mutta kaikki maistui samalta tai ei miltään. Aamupalan syömme antaumuksella, jonka jälkeen kiertelemme vielä linnaa ympäriinsä ja otamme viimeisiä kuvia. Kierrellessämme päädyimme kirjastoon, jossa ensimmäisenä huomion kiinnittää takka ja pitkä pöytä, joka kuuleman mukaan on alkuperäinen, koska sitä ei ole saatu siirrettyä huoneesta kokonaisena pois. Linnassa kaikki on rakennettu ihan viimeisen päälle, lattiat ovat tammea, osa takoista on ulkomailta tuotua marmoria ja ruokasalin seinämateriaalikin on intialaista mahonkia.  Aika vaatimatonta, vai mitä? ;)

Aamupalalla oli puitteet kunnossa.

Marmorista valmistettu takka.

Kirjasto.


Palaamme taas kerran huoneistolle ja tiedämme lähdön olevan edessä, kauemminkin olisi viihtynyt ongelmitta. Katariina ja Pasi lähtevät ennen meitä, me päätämme vielä käydä katsomassa nähtävyyksiä lähellä ja jostain syystä päädymmekin jonnekin Janakkalan ja Hämeenlinnan rajoilla olevalle metsätielle, koska äiti ei usko iPhonen navigaattorin olevan oikeassa, vaan auton. Tämä on aika virhe! Ajelemme noin 30 kilometriä keskellä metsää! Lopulta päädymme oikealle tielle ja voimme lähteä kohti määränpäätä.

Erityiset kiitokset haluan antaa Vanajanlinnan ystävälliselle henkilökunnalle, supermaittavalle ruoalle ja miljöö oli kerrassaan upea! Voin sanoa, että joka tytön unelmahääpaikka on löytynyt! Harmi, kun omat on jo vietetty :D Suosittelen paikkaa, Suomessa ei tällaisia ole juurikaan tarjolla.

 *Yhteistyössä Hotelli Vanajanlinnan kanssa*

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kirja-arvonta vol. 3

HIIOHEI!

Nyt olisi aika päräyttää käyntiin lupaamani arvonta! Facebookissa vähän jo vinkkailinkin tästä. Tällä kertaa arvomme seuraavan kirjan ja kiitos tästä kuuluu Docendo Oy:lle!

Ville Haapasalon muistelmat 1990-luvun Venäjältä Kauko Röyhkän muistiin kirjaamina ja Juha Metson kuvaamina oli viime syksyn ja tämän vuoden kevään myydyimpiä ja rakastetuimpia tietokirjoja.

1990-luvulla Ville koki kovia teatterikoulussa, kunnes onni potkaisi ja hänestä tuli suosittu. Mutta mitä Villelle tapahtui 2000-luvulla, kun hänestä tuli supertähti, Putin nousi valtaan ja Venäjä vaurastui? Mitä jäi kertomatta ja näyttämättä suosituissa 30 päivässä -televisiosarjoissa?

Menestyskirjan tekijätroikka matkasi Georgian Tbilisiin kirjaamaan kansiin tämän. Notkuvien herkkupöytien, asianmukaisten ruokajuomien ja pitkien iltojen tuloksena syntyi kirja, jonka tarinat ovat vielä uskomattomampia kuin edeltäjässään. Venäjällä raha ja valta eivät ole häpeilyn aiheita vaan niitä pitää käyttää. Tervetuloa uudelle huimalle matkalle!

Arvontaan pääset osallistumalla seuraavasti:

- Yksi arpa tulee kommentoimalla tätä kirjoitusta yhteystietojen kera
- Yksi arpa tulee liittymällä blogin lukijaksi
- Yksi arpa tulee liittymällä facebookissa tykkääjäksi

Mahdollisuus on jopa siis kolmeen arpaan!

Arvonta päättyy 31.12.2014 ja ilmoitan siitä voittajalle hlökohtaisesti. ONNEA ARVONTAAN!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Pikkujoulut

* Yhteistyössä Vanajanlinnan kanssa*

Meille tarjoutui ihan superkiva mahdollisuus lähteä perheen kanssa viettämään Hämeenlinnaan pikkujouluja mahtaviin maisemiin, nimittäin Vanajanlinnaan. Vanajanlinna järjestää nyt marraskuun aikana useammat pikkujoulut mahtavin esiintyjin. Itse päädyimme tuohon Antti Tuiskun iltaan, koska se oli sopiva viikonloppu meille kaikille. Vaikka Antti Tuiskun musiikki ei nyt juuri minuun kolahda täysin, niin olenpa pari kertaa kuitenkin eksynyt Antin keikalle ja se vetää ne ihan älyttömällä energialla! Ja henkilökohtaisesti täytyy sanoa, että vaikka siellä olisi kuka esiintyjä tahansa ollut, niin ehdottomasti olisin lähtenyt, koska useamman kerran olen Vanajanlinnan pihassa käynyt ihastelemassa rakennusta ja miljöötä, ja olen haaveillut pääseväni sinne, ei vain jostain syystä ole koskaan tullut mentyä, mutta nytpä me pääsemme ja mikä parasta, koko perhe pääsee ja samalla saamme viettää pikkujouluja!
Pikkujoulujen jälkeen lupaan tulla kirjoittamaan illastamme ja Vanajanlinnasta!

NÄKEMISIIN!

P.s. Vanajanlinna järjestää kilpailun, jossa voit voittaa liput neljälle henkilölle pikkujouluihin! https://fbkisa.com/?lomake_id=14&like=1 Käy osallistumassa! Aikaa on 14.11. saakka.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Matkakuume ja vakio matkaseuralaiset

Sateinen ja harmaa sunnuntai, viikonloppu alkaa olla ohi, arki tulee vastaan vaikka kuinka vastaan yrittäisi pyristellä. Vaihtaisin tämän päivän mieluusti lomapäivään jossakin päin maailmaa, kaupunkilomalla tai rantakohteessa, ihan sama, kunhan vain kaukana kylmästä ja ankeasta Suomesta.
En nyt sanoisi, että Suomi on aina kylmä ja ankea, mutta kyllä se tänään siltä vaikuttaa. Lomalla ollessa parasta on se, että pääsee irtaantumaan arjesta, kuten Jarikin laulaa biisissään: "On tuolla jossain maa, missä saa nauraa aina ja arjen unohtaa. Kaamos ja pankkilaina eivät parin tunnin päästä rassata voi..."
Kestämättömintä tässä matkakuumeessa on se, että mitään seuraavaa matkaa ei olla varattu! Ollaan suunniteltu, että lähdettäisiin kaupunkilomalle maaliskuussa mun syntymäpäivän kunniaksi, mutta kun maailmassa on miljoona paikkaa jonne mennä, niin emme saa lopullisia päätöksiä tehtyä, tällä hetkellä vahvimpina ehdokkaina on kuitenkin Puola ja Liettua, molempiin on lyhyt lentomatka ja molemmat uusia kohteita meille. Lisäksi oon kuluttanut useita tunteja tietokoneen äärellä Kroatiaa tutkiskellessa, mutta sinne menisimme vasta tuon maaliskuisen reissun jälkeen, ehkä alkukesästä. Ollaan nyt muutamana vuonna oltu loppukesästä reissussa ja tajusin jokin aika sitten, että olisiko kuitenkin mukavampi mennä alkukesästä, kun ne lämpöiset ilmat tuntuisi niin ruhtinaallisilta, kun täällä meillä niihin ei ole ainakaan kerinnyt kyllästymään (voiko kesäilmoihin kyllästyä?!) Kroatia vaikuttaa mahtavalta maalta, enää kysymyksinä onkin päässäni, että lähteäkö pakettimatkalle vaiko omatoimimatkalle. Omatoimimatka antaa mahdollisuuksia paljon enemmän, mutta pakettimatka on ihanan helppo aivot-narikkaan-matka. Ei tarvitse miettiä kuljetuksia majoituspaikkaan, eikä oikeastaan mitään muutakaan järjestelyyn liittyvää. Sitten taas toiselta kantilta omatoimimatkassa oma hohtonsa onkin juuri tuossa, että saat suunnitella kaiken alusta loppuun ja toivoa vaan parasta! :D Tähän mennessä kaikki on sujunut aina ongelmitta omatoimimatkoilla, mutta tiedän senkin päivän koettavan, kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Oon kyllä aina tosi tarkasti katsonut ja lukenut kaikki mahdolliset tiedot ja kokemukset kohteesta, hotellista/majoituksesta, alueesta jossa majoitus sijaitsee jne. Näillä keinoin saa jo aika paljon poissuljettua ikäviä juttuja. Yhtenä hyvänä esimerkkinä voisin kertoa Prahan matkasuunnitelmista: meillä oli lennot varattuna, hotelli buukattuna ja kaikki mallillaan, kuitenkin joku järjen ääni käski vielä käydä vähän katsastamassa netistä tuota majoitusta. Arvosteluita ei juurikaan löytynyt, ei juuri mitään. Hotelli oli kyllä olemassa, mutta se missä, onneksi paljastui tuossa vaiheessa. Googlemapsilla paikallistettua hotellin paljastui se sijaitsevan kylmiä väreitä aiheuttavalla alueella. Hotellin vieressä oli joku autojen hautausmaa ja metrolle mentäessä olisi pitänyt kulkea epämääräisen "puiston" läpi, lisäksi hotelli oli kapealla pimeän näköisellä kujalla. Mun mielikuvituksella en olisi tohtinut poistua koko loman aikana huoneesta! Tämän jälkeen on googlemaps ollut joka kerta käytössä hotellia varatessa. Todella oiva apuväline matkailuun! :D On muuten hyvin luottaneet nuo matkakumppanit vaan muhun, aina on reippaasti mukaan lähteneet turhia mukisematta. Aika rohkeaa, en mä vaan tohtisi lähteä ihan sokkona tietämättä mitään mistään :D Äitillekin on aina riittänyt kuvat hotellista ja kartalta sijainti, Veepeelle ei ole tarvinnut näinkään paljon tietoa jakaa. Toki äiti on lukenut matkakohteesta, mutta yleensä vasta mun päätöksen jälkeen lähteä sinne kohteeseen. Oon saattanut jo aiemminkin kertoa, että äiti on maailman helpoin matkakumppani. Sen saa lähtemään aina mukaan, riittää vaan puhelinsoitto: "Ollaan ajateltu Veepeen kanssa lähteä paikkaan Ö, haluaisitko tulla mukaan?" ja vastaus puhelimen toisessa päässä: "Kyllähän sä nyt mut tiedät, mä oon aina valmis lähtemään mukaan!" Ja tämä puhelinkeskustelu on kerran käyty, oikeastikin! Vaikka sille ehdottaisi Pohjois-Koreaa niin varmasti se olisi mukaan lähdössä. Veepee nyt on vielä helpompi, sille ei edes tarvii kertoa kohdetta, niin se on valmis lähtemään mukaan!

Me ollaan kyllä mahtava tiimi, jokainen matka on ihan samanlainen. Äiti aloittaa pakkausvalmistelut jo varmaankin kuukautta ennen matkaa, se on ostanut oppaat, kartat ja hyvä ettei matkamuistotkin jo ennen lähtöä. Tuossa vaiheessa Henriikka ja Veli-Pekka pohtivat, että pitäisi hakea matkalaukut varastosta. Matkaa edeltävänä päivänä äiti tulee hyvissä ajoin Seinäjoelle, esittelee matkalaukkunsa sisällön kymmeneen kertaan, miettii onko varmasti kaikki mukana, käy vielä ostamassa kaupasta lisää tavaraa matkalaukkuunsa. Illalla Henriikka kertoo, ettei ole pakannut vielä mitään ja kaikki kamppeet odottaa kaapissa, ja koska Mamma Kaarin on pakkaamisen mestari, pakkaa mamma Henriikan tavarat ja siinä ohimennen Veli-Pekankin. Ilta menee vielä netissä kohdetta tutkiskellessa, Veli-Pekka makaa sohvalla ja ihmettelee mikä järki on tutkia kohde niin tarkkaan etukäteen. Puolen yön maissa sanotaan hyvät yöt ja aamulla herätään ajoissa, lähdetään kohti etelä-suomea, joko tädin luokse tai suoraan kentälle. Joka tapauksessa kentällä ollaan hyvin ajoissa, aivan liian ajoissa. Siellä Veli-Pekka juo kymmenen kuppia kahvia, käy ostamassa matkalukemista ja Kaarina polttaa askillisen tupakkaa ja Henriikka kiroaa hidasta ajankulua. Vihdoin koittaa hetki, kun lentokoneeseen saa mennä, Henriikka menee edeltä, koska haluaa istua ikkunapaikalla. Veli-Pekka marisee takana tullessa: "Miksi sä saat aina istua ikkunapaikalla" johon Kaarina vastaa takaa: "Henriikka näkee siitä parhaiten". Ja tadaa, Henriikka saa taas jälleen istua ikkunapaikalla. Lento sujuu mukavasti, Veli-Pekkaa hieman jännittää nousu ja laskeutuminen. Kohteessa odottaa henkilökohtainen kuski. Kuski vie hotellille. Toivottaa hyvät lomat ja jättää töllistelemään hotellin eteen. Veli-Pekka saa kielimiehenä hoitaa sisäänkirjautumiset ja muut muodollisuudet. Huoneeseen päästyä alkaa arviointi kohteesta ja sijainnista ja oikeastaan kaikesta muustakin. Veli-Pekka vain kaatuu sänkyyn, avaa telkkarin ja katsoo ohjelmia joista ei ymmärrä yhtään mitään. Päivät menevätkin tuttuun tapaan, ensimmäinen päivä tutustuessa paikkaan ja siitä pikkuhiljaa syventyen enemmän eri kohteisiin. Vähintään yhden kerran matkalla Henriikalla on niin kova vessahätä, että kupla alkaa kasvamaan jo otsaan. Myös vähintään yhden kerran Henriikka kokee turhautumista, koska uskoo, ettei pääse enää ikinä hotellille takaisin. Turhautumista kokee myös äiti, joka aamu, koska lapsoset eivät herää ennen puoli yhdeksää vapaaehtoisesti. Veli-Pekka nyt kokee turhautumista ties mistä, välillä turhauttaa naiset ja välillä koko maailma, turhautumisen kohde vaihtelee aina. Vakiota on myös se, että Veli-Pekka kävelee koko kaupungin ristiin rastiin halutessaan nähdä KAIKEN! Tuolla aikaa äiti ja tytär saattavat vain istua kahvilassa bongailemassa erimerkkisiä laukkuja ihmisten käsivarsilta. Viimeisenä päivänä he kaikki kokevat, ettei aika riittänyt nähdä kaikkea. Ei edes Veli-Pekka kyennyt siihen vaikka tukka putkella juoksi kohteesta toiseen (tosin Veli-Pekka on kalju). Kotimatkan alkaessa aloittaa Veli-Pekka kentällä kiroamaan kuinka ärsyttävää on taas mennä takaisin mälsään Suomeen ja kaikki on kallista ja typerää siellä. Lentokoneeseen mennessä on sama tarina: "miksi Henriikka saa aina istua ikkunapaikalla" johon mamma Kaarin vastaa samoin kuin muutama päivä aikaisemmin. Ja niin he lentävät Suomeen ja kaikki hyvin, loppu hyvin!

Siinäpä sellainen syväluotaavaa katsaus vakiomatkaseuralaisiin. Kiitos ja näkemiin.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Merhaba!

Niin vain viikko humahti silmänräpäyksessä ohitse :/

Reilu viikko sitten olimme ystäväni Neean kanssa niin innoissamme, että ei meinannut seinät kestää riemuamme. Aika mateli hitaasti, mutta lopulta pääsimme lähtemään Vaasan lentokentältä kohti Antalyaa. Yöllä hieman ennen yhtä olimme Antalyassa ja jestas sitä kuumuutta ja kosteutta! Hiki virtasi välittömästi, kun koneesta pääsimme ulos. Lämpötila huiteli keskiyöllä 30 asteessa. Turkissa siis on todella kuuma elokuun aikana, varjolämpötilat olivat joka päivä noin 35 astetta ja forecan mukaan tuntui kuin olisi 45 astetta. Suosittelen lähtemään ennen elokuuta tai elokuun jälkeen jos ei rakasta kuumuutta.
Bussilla huristelimme parisen tuntia kohti Alanyaa. Neljän aikaan aamuyöstä olimme Xperia Saray Beachilla. Anoppi ja appiukko saivat huoneen, kuten myös ystäväni ja äitini, kun tuli meidän vuoro sanoi respan työntekijä, että on pieniä ongelmia ja meille tarkoitettu huone on varattuna, joten JOUDUMME nyt mennä deluxe-tasoiseen huoneeseen ensimmäiseksi yöksi. Mentyämme huoneeseen avautui isolta parvekkeelta todella mahtava merinäköala ja huone oli erittäin tilava, jouduimme kutsua muut matkaseuralaiset käväisemään huoneessamme, jotta saimme Veepeen kanssa vähän elvistellä :D Tosin jouduimme kertomaan, että saamme nauttia vain tästä muutamia tunteja, koska joudumme vaihtamaan toiseen huoneeseen ennen lounasta.

Jälkimmäisestä huoneesta näkymää merelle.

Näkymää vuorille.


Ensimmäisenä yönä kerkisin nukkua vain tunnin verran. Väsymys oli mieletön! Kaikki olivat ensimmäisenä päivänä väsyneitä. Oli hieman huono aika matkustaa yöllä.

Luotettavan näköinen menopeli.
 Onneksi maanantain ja tiistain välinen yö meni jo paremmin, nukuimme pitkät yöunet ja aamupalan jälkeen suoraan rannalle. Meillä oli yksityinen rantakaistale ja se oli ihan superkiva juttu, ei tarvinnut "taistella" rantatuoleista, koska kaikille halukkaille riitti. Eikä tarvinnut raahata pennosia mukana, että saa maksaa varjosta ja tuolista. Jos muuten olet suunnitellut vaihtavasi valuuttaa Turkkiin, teet turhaa työtä. Me vaihdoimme euroja liiroiksi, ei olisi kannattanut, joka paikassa kävivät eurot ja monissa paikoissa ilmoitettiin hinnat vain euroina. Ja jos nyt jostain syystä haluat liiroja, voit nostaa pankkiautomaatilta rahaa, niitä löytyi hyvin joka paikasta.

Hotellin sisäänkäynti.
 Tiistai-iltana päätimme lähteä hieman hotellin ulkopuolelle katselemaan maailmaa. Maailman katselu tosin jäi melko lyhyeksi, koska se mieletön kuumuus ei hellittänyt auringon laskettuakaan. Päädyimme hotellin lähellä olevaan ravintolaan, jonka omistajalla oli suomalainen vaimo ja hän sattui puhumaan hyvää suomea. Saatuamme juomalistan käteemme, herätti se hilpeyttä. Nimittäin listalla oli mm. Horny man, Big dick, Dirty condom ja niin edespäin. Tottakai me halusimme tilata meille naisille nuo kiimaiset miehet, siitäkös ravintolan tarjoilijapojat innostuivat. Innostus vain kasvoi, kun Neea tilasi Big dickin. Nuo tarjoilijat ilmeisesti tykästyivät meihin kovastikin, koska omistaja joutui kehottamaan työntekijöitänsä palvelemaan muitakin asiakkaita. Pyysi ravintolan Faruk Neeaa, Veepeetä ja mua lähtemään kanssaan yökerhoonkin työvuoron päätyttyä. Ei tartuttu tilaisuuteen, tuskin oltaisiin oltu enää hereilläkään :D Harmi, kun ei muistu mieleen tuon ravintolan nimeä, koska palvelu oli erinomaista ja voisin suositella paikkaa. Ravintola oli kuitenkin Atatürk Bulevardilla, lähellä Xperia Saray Beachia. Ravintolasta jatkoimme matkaa hotellin omalla baarille ja siellä vietimme loppuillan, lopulta unisina painuimme pehkuihimme.

Keskiviikkoaamuna aamupalan jälkeen suuntasimme kadulle metsästämään taksia. Saimme tehtyä hyvän diilin taksikuskin kanssa, hän vei meidät Kale-linnoitukselle ja odotti siellä hyvän tovin, että saimme kierrettyä paikat ja tehtyä haluamamme ostokset. Tästä retkestä maksoimme 50 liiraa yhteensä, eli noin 18 euroa. Paluumatkalla mukava kuskimme ehdotti meille retkeä vuoristoon, kylään, tippukiviluolalle ja Dim Cay-joelle, matka olisi noin 3-5 tuntia, riippuen meistä ja hinta oli 10 euroa per lärvi. Tartuimme hyvään tarjoukseen ja sovimme treffit lauantai aamupäivälle. Monethan pelottelevat turkkilaisista takseista ja eräs nainen hotellilla ihmetteli, kuinka olimme tohtineet matkustaa taksilla, häntä oli kuulemma huijattu joka kerta jollain tavalla, milloin muka oli väärennettyä rahaa jne. Meillä taksimatkat meni paremmin kuin hyvin ja emme me ainakaan kokeneet tulleemme huijatuiksi. Loppupäivä meni tuttuun tapaan; rannalla ja uidessa. Illalla Veepee vanhempiensa kanssa oli meno päällä ja he lähtivät Alanyan kaduille, me jäimme Neean ja äitin kanssa laiskoina hotellille. Nauroimme ja löhöilimme nuo muutamat tunnit.

Kalelta Cleopatra beachille päin.
 Torstaina meidän oli tarkoitus lähteä turkkilaiseen iltaan, mutta sähköpostiin olikin tullut ilmoitus, että vaikka nettisivuilla mainostetaan torstaillekin iltaa, niin asia ei näin ole, ilta järjestetään vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Suunnitelmamme menivät mönkään ja päädyimme vain koko päiväksi rannalle nauttimaan lämmöstä. Rannalla tuttuun tapaan poltin TAAS jalkani hiekassa. Se hiekka oli todella kuumaa! Tärisin ja olin oksentaa päästyäni takaisin omalle tuolilleni ja olin ehkä kävellyt kuumassa hiekassa 5 metriä, suosittelen rantasandaalien käyttöä aina! Rannalta palattua menimme Veepeen kanssa ottamaan pienet päikkärit, kuumuus sai meidät väsähtämään. Päikkäreiden jälkeen suuntasimme hotellin illalliselle, joka oli joka ilta aivan mainio. Todella hyvää ruokaa! Vatsat täynnä menimme hotellin rantabaariin polttelemaan omenan makuista vesipiippua. Meitä oli kuusi polttelemassa ja hyvin riitti se yksi satsi koko porukalle. Kauan emme jaksaneet viettää baarilla, kun Nukkumatti huuteli huoneisiimme.

Minä ja Neea, valkoiset naiset rannalla.
 Perjantaiaamu alkoi omalta osaltani ikävästi, vatsaan sattui ja maha oli sekaisin. Jäin nukkumaan hotellihuoneeseen, kun muut lähtivät basaareihin ja museoihin. Iltapäivällä muiden palattua alkoi oloni olemaan kohtalaisen hyvä. Ajattelin, että tohtisin mahdollisesti jo syödäkin jotain tuolle päivää ja menimme porukalla rantabaariin ajatuksissa syödä siellä olevaa pizzaa. Tuohon aikaan olisi kuulunut olla pizzaa tarjolla, mutta pizzanpaistajaa ei näkynyt missään. Kyselimme työntekijöiltä milloin pizzaa tulisi ja he kertoivat pizzanpaistajan olevan tauolla, en tosin ole varma ymmärsivätkö he edes mitä kysyimme, koska heidän englantinsa oli todella surkeaa... Istuimme parisen tuntia ja pizzanpaistaja oli edelleen tauolla. Lopulta olimme istuneet niin kauan, että illallinen alkoi lähestyä. Uskon, että pizzanpaistaja ei ole palannut vielä tänä päivänäkään paistamaan pizzaa. Taas tuli todettua, että kun meillä suomessa sanotaan pizzaa olevan tarjolla kello 11-15, sitä todellakin on. Turkissa tuo aikakäsite ei todella ole niin tarkka. Taas kerran nautittuamme maittavan iltapalan, palasimme rantabaariin, koska luvassa oli muotinäytös, tulishow, käärmetanssi, bingo ja jonglööri. Ennen shown alkua hotellin alueemme pimeni aivan totaalisesti. Ilmeisesti jokin sähkökatkos oli tullut, se kesti noin 10 minuuttia ja säälimme niitä ihmisiä, jotka saattoivat olla hississä tai käytävällä, koska joka paikassa oli pilkkopimeää. Kun meille seuraavaksi jaettiin arpanumerot, vitsailimme hyvästä arpaonnestani ja sanoin, että turhaan ne mitään jakavat, koska voitto on varmasti minun ja niinhän siinä sitten kävikin. Sieltä nousi numeroni! Nautimme hyvän shown ja rättiväsyneinä kaaduimme sänkyyn.

Jonglööri

Käärmetanssia
 Lauantaina heräsimme hyvissä ajoin, koska meidän piti lähteä ennen taksiretkeämme noutamaan arpavoittoani Royal Letheriltä. Kyyti haki meidät 9.30 hotellilta ja vei meidät nahkaliikkeeseen. Liikkeessä oli huumaava nahkan tuoksu ja valikoima oli valtava, yli 2 000 erilaista takkia. Jokaiselle olisi löytynyt jotakin, hinnatkin olivat erittäin edulliset verrattuna kotimaahamme. Seuraavalla kerralla aion varata mukaani rahat nahkatakkiin ehdottomasti. Esimakua nahkasta sain saamalla palkintoni, joka oli nahkavyö. Annoin Veepeen valita mieleisensä, koska en käytä vyötä ja Veepee käyttää aina. Liikkeen omistajan naamalta loisti pettymys, kun emme ostaneet mitään ja koska emme ostaneet mitään ei meitä myöskään viety takaisin hotellille vaan saimme itse hankkia kyydin tai vaikka kävellä. Turkissa taksilla matkustaminen on niin halpaa, että hyppäsimme taksiin ja hurautimme hotellille, josta toinen taksi tuli hakemaan meitä kello 11. ja lähdimme ensimmäisenä vuoristoon ja kylään. Ajoimme pienelle kojulle, jossa oli erittäin mukavia ja ihania naisia. Maistelimme erilaisia hedelmiä, banaania, kaktusta (joka oli muuten erittäin hyvää) ja jotain jonka makua en enää ikinä halua muistella. Mutta paras mitä maistoimme oli turkkilainen viagra :D Se oli jopa oikeasti maukasta ja niinpä jokainen meistä osti kotiin viemisiksi tuota viagraa, emme kyllä usko tai edes huomanneet viagralla olevan vaikutusta :D Kojun nainen lähti esittelemään banaanipuita, kaktuksia sun muuta. He olivat todella ihania! Kojulta kuitenkin jatkoimme matkaa aina vain ylemmäs vuoristoon ja korkeanpaikan kammoisen äitin sydän tykytti varmaan melkolailla, kun kurvailimme noita kapeita vuoristoteitä yhä vain ylemmäs ja ylemmäs. Lopulta saavuimme määränpäähän, jossa oli tippukiviluola. En suosittele huonojalkaiselle tuota tippukiviluolaa! Ylhäältä lähdimme ajelemaan alas Dim Cay-joelle, olimme varautuneet uimapuvuin, mutta melko pian saimme huomata, että vesi joella oli niin kylmää, ettei siellä olisi voinut kuvitellakaan uivansa. Paikka oli mukavan näköinen ja jäimme syömään sinne, pöytä laitettiin koreaksi ja hinnat vaikuttivat ensin lupaavilta, kunnes saimme huomata laskun tultua, että emme olleet tilanneet erikseen salaattia, mutta se kuitenkin oli laskutettu, samoin kaikki muu "ylimääräinen". Lisäksi ruoka oli todella suuri pettymys, itselläni jäi täysin ruoka syömättä, koska liha oli niin sitkeää. Pahin kuitenkin oli yllätys Neean lautasella, nimittäin lautasen palanen, joka sai suuren haavan Neean suuhun. Tuosta ylimääräisestä yllätyksestä talo tarjosi meille hedelmiä jälkiruoaksi. Pettyneinä paikkaan lähdimme taksilla takaisin hotellillemme. Vaikka Dim Cay ei täyttänyt meidän odotuksia, oli reissu muuten erittäin onnistunut ja kiva. Tässä vaiheessa minun täytyy kertoa hauska sattumus liittyen taksikuskiimme; appiukon tupakat alkoivat olla loppu ja Turkissa tupakkaa ei saa joka paikasta, joten aloimme kyselemään taksikuskilta mistä voisimme ostaa tupakkaa, hän ei tainnut ihan ymmärtää ja katsoi meitä hämmentyneen näköisenä ja kysyi: "do you mean narcotics?" Tuo raukka oli kuvitellut, että halusimme ostaa huumeita :D Yritimme sanoa, että emme, mutta hän ei halunnut enää keskustella asiasta enempää ja asia jäi siihen, saimme siis itse selvittää mistä syöpäkääryleitä löytää, niitä löytyi osasta kaupoista. Kaikkialla siis ei myydä tupakkaa.

Kojulla vuoristotien varrella.

Vuorelta alaspäin.


Tällaisia lippuja tuli yhtäkkiä joka paikkaan kansallispäivän takia, puolet hotellimme seinästä oli peitetty lipulla.

Ennen neljää olimme takaisin hotellilla ja suuntasimme huoneisiimme laittamaan itseämme näteiksi tulevaa turkkilaista iltaa varten. Kävimme äitin kanssa vielä ennen sitä tuhlailemassa rahaa, koska rahapussi oli täynnä liiroja ja matka alkoi olla lopuillaan. Seitsemän maissa pikkubussi tuli hakemaan meitä illanviettoon. Paikka sijaitsi Konaklissa, noin 15 kilometrin päässä Alanyasta. Matkan voi varata täältä http://www.touralanya.com/en/Tour.aspx?Id=15.

Paikka oli hienossa linnoituksen näköisessä rakennuksessa, joka oli rakennettu jo 1200-luvulla, alunperin matkustajakodiksi. Ilta näytti lupaavalta. Pieni latistus tuli iltaan saatuamme ruoat eteemme, ruoka oli mitäänsanomatonta. Onneksi illan ohjelma korvasi ruoan. Näimme toinen toistaan hienompia tanssiesityksiä, Neea pääsi osalliseksi yhteen esitykseenkin. Veepeekin olisi päässyt, mutta jänisti, ei kuulemma napatanssi ole Veepeen juttuja. Esityksien välissä oli tauko, jonka aikana kävimme äitin kanssa vielä lisää shoppailemassa koruja ja kävimme pelottavan kamelin kanssa yhteiskuvassa, tätä yhteiskuvaa ei tosin julkaista ikinä koskaan missään, koska ilmeeni on niin järkyttävä! :D Tuo kameli olisi varmasti syönyt pääni, ellei sillä olisi ollut suun ympärillä suojaa. Kamelin lisäksi rapsuttelimme aasia, joka yritti syödä äitin rahat ja Veepeen laukun.
Keskiyöllä ilta päättyi ja palasimme takaisin hotellille, Veepee halusi vielä mennä syömään ja menimme hotellin vieressä olevaan Steak Houseen, jossa oli erinomainen palvelu, joka myös näkyi hinnassa jonkin verran. Tyydyin katselemaan drinkki kädessäni, kun Veepee söi ison annoksen lihaa. Veepeen massu täynnä viimein pääsimme viileään huoneeseemme.

Turkkilainen ilta.
Napatanssija

Miespuolinen napatanssija, aivan mahtava!

Neea lavalla.
Sunnuntaina aamulla väsymys oli järjetön, enkä jaksanut lähteä edes aamupalalle vaan jäin pakkaamaan tavaroitamme. Hieman kiirettä piti, koska kyyti kentälle lähti hotellilta hieman ennen yhtätoista ja meillä oli kaikki tavarat vielä aamulla yhdeksältä levällään. Tehokkaana kerkisimme kuitenkin. Matka kentälle meni nukkuessa. Kentällä kaikki sujui ilman suurempia ongelmia, vielä viimeiset rahat kävimme kuluttamassa. Antalyan kenttä on muuten isompi mitä olin odottanut ja viime hetken tuliaiset varmasti löytyy tuolta vielä. Kenttä oli muutenkin selkeä ja asiat toimivat melko nopeasti. Lopulta käppäilimme Sun Expressin koneeseen, joka oli jopa vähän vitsi omasta mielestäni. Lentokoneen työntekijöiden englanti oli toisinaan aika heikkoa, palvelu ei todellakaan Finnairin tyyliä, vaan vähän sinnepäin, koneessa oli mielettömän kuuma ja ahdasta. Paluumatka meni kuitenkin nopeasti, koska nukuin suurimman osan, taisin herätä vain syömään ja olisin voinut jättää senkin välistä, nimittäin ei se ruoka mitään hyvää ollut. Suurin osa jäi syömättä ja niin näytti jäävän muillakin. Onneksi se ruoka koneessa ei ole minulle ainakaan niin tärkeä asia. Lopulta seitsemän jälkeen koneen pyörät osuivat paukahtaen Vaasan lentokentälle.
Alunperin meillä oli tarkoitus, että äiti jää meille yöksi ja viemme seuraavana päivänä äipän kotiin ja haemme koirat iskän hoivista, mutta oli jo niin ikävä Lilliä ja Nuuttia, että halusimme viedä äitin kotiin ja hakea meidän vauvat kotiin.

Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että Alanya yllätti positiivisesti. Kun ei välitä huutelijoista ja tarkoista aikatauluista on Alanyassa todella mukavaa, eikä kannata olla turhan tarkka ja uskoa ihan kaikkea, esimerkiksi kadulla mainostettiin allasbaaria, joka tarkoitti sitä, että tuolin vieressä oli pieni puhallettava lastenallas, jossa sai uittaa varpaitaan :) Pieniä pettymyksiä oli toisen hotellihuoneemme koko, koska emme voineet avata laukkuja lattialla, kun lattiatila oli niin pieni, eikä hotellin asiakaspalvelutaso ollut kovin korkea, muuten hotelli oli aivan loistava ja voin suositella. Olimme aivan rannassa, hotelli oli sopivan kokoinen ja ruoka erinomaista.

Lopuksi vielä on kysyttävä; hoettiinko teille siellä jatkuvasti "finnish mafia, finnish mafia"?! Me nimittäin saatiin kuulla tuosta koko ajan.

En ehkä ensi kesänä vielä palaa, mutta ehkä jo sitä seuraavana, tiedän kuitenkin palaavani!

lauantai 23. elokuuta 2014

Pakkauksen iloja!

Todellisuus lähestyvästä lomasta iskee vähintään sillä hetkellä, kun varastosta kaivetaan matkalaukut esille. Mun matkalaukku tosin on pari kuukautta jo asustanut makuuhuoneen nurkassa, koska aina kun olen suunnitellut sen poisvientiä on tullut ajatus, että onpa se nyt turha viedä, pianhan se taas pakataan. Olen muuten maailman hitain purkamaan matkalaukkua, sitä mukaan se tyhjenee, kun tarvin sieltä jotakin.

Mulla pakkaaminen alkaa ah, niin rakastettavan excel-taulukon tekemisellä, johon listaan mitä tarvitsen ja rasti ruutuun, kun se on heitetty matkalaukkuun ja viimeisenä vielä huom!-sarake, johon tulee sitten erilaisia muistutettavia asioita, esimerkiksi apteekista ripulilääke :D Listan mukaan laukkuun lentää tavarat, helppoa kuin mikä!... Tosin äiti useimmiten matkustaa kanssamme ja kun mamma näkee matkalaukkuni, se poikkeuksetta saa uuden järjestyksen. Enkä kyllä kiellä, etteikö äitin pakkaaminen olisi paremmin hoidettu kuin oma. Oma pakkaukseni näyttää siltä, että olen olohuoneesta heittänyt keittiössä olevaan avoimeen matkalaukkuun tavarat. Ja kun mamma pakkaa on kaikki nätisti (hyvä ettei värijärjestyksessä) käärittynä.

Jospa nyt vähän esittelisin mitä matkaani lähtee:

Muutama mekoistani. Housuja en kyllä aio ottaa!

Lukemista ja pakko olla mukana rakas iPad!

Kosmetiikkaa.... Puolet painosta kertyy varmaan tästä!

Tässä tyylinäytettä tyyliin Henriikka.




Äitin käsittelyn jälkeen. Ei kyllä mun mielestä mitään eroa?!

Ja arvatkaa vaan onko mulla puolet turhaa tavaraa laukussa?!

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Seinäjoki ja sen monet eri tapahtumat

Hellurei ja hellät tunteet! Jossain aiemmassa postauksessa hehkutin kuinka on niiiiiin tapahtuman täyteinen heinäkuu ja paskat, sanon minä!

Pari viikkoa sitten perjantaina alkoi kauan odottamani Solar Sound Festivaalit, jep jep, perjantain makasin kotona tuskissani migreenistä kärsien. Kyllä meinasi tippa tulla linssiin, kun katsoin kelloa ja tiesin Mikael Gabrielin olevan esiintymässä, unohtamatta tietenkään ikuista rakkauteni kohdetta; Astetta. Onneksi sentään aurinko paistoi risukasaankin lauantaina ja pikkusiskon kanssa lähdettiin tsekkaa Solar Soundit ja kivaa oli :) Väkeä oli paljon, palvelu pelasi ja ihan pakko kehua tiettyjä järjestelyitä; nimittäin anniskelualue ja lava oli aseteltu kivasti sillä tavalla, että anniskelualueelta oli suora näköyhteys lavalle. Yleensähän anniskelualueet ovat sivussa, etkä näe sieltä mitään, ellet ole jollain vip-anniskelualueella. Ensi vuonna taas tavataan!

Ja sitten tuli seuraava viikko ja tiedossa oli Vauhtiajot. Tätä olin myös odottanut, olin innoissani Cheekin näkemisestä, mutta kohtalo päätti toisin ja torstaina töiden jälkeen kiireissäni kaaduin pihalla ja teloin itseäni siihen malliin, että Vauhtiajot jäi haaveeksi. Lievästi sanottuna pisti vihaksi. Facebookista sain katsella sitten koko viikonlopun kuinka kaikki olivat laittaneet kuvia Vauhtiajoista. Väkeä oli ollut paljon ja hauskaa näytti porukalla riittävän, hyvä niin vaikka vähän katkera olinkin :) Toivotaan ensi vuodelle parempaa tuuria, että minäkin pääsen sinne, nyyh!

Ja lopuksi vielä täytyy onnitella kumpaakin tapahtumaa, väkeä oli kuin pipoa molemmissa ja molemmat rikkoivat kävijäennätyksensä ja saavuttivat kävijätavoitteensa!

P.S. Mä en kestääää! Enää 26 päivää Turkin matkaan aikaa :)))

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Blogin sivut avattu myös facebookissa!

Kaverini innoittamana sain vihdoin ja viimein aikaiseksi perustaa facebookiin blogille sivut, joten käy ihmeessä tykkäämässä!

www.facebook.com/pienityttomaailmalla

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Seinäjoen Vauhtiajot, Race & Rock 24.-27.7.2014

*Yhteistyössä*  

Huh, mikä heinäkuu tässä on tulossa! Tänään saatiin ilmaiset liput tulevan viikonlopun Tangomarkkinoiden Tangovapaalle, jossa siis korvat säästyy Hopeisilta kuilta ja muilta tangoilta. Viikko eteenpäin ja vuorossa on Solar Soundit ja viimeisenä heinäkuun viikonloppuna pärähtää käyntiin Vauhtiajot!

Vauhtiajot ajatellaan usein suht uudeksi tapahtumaksi vaikka todellisuudessa ensimmäiset vauhtiajot on ajettu Seinäjoella reilut 40 vuotta sitten, eli vuonna 1973. Tosin ei tuolloin ollut minkäänlaista musiikkitapahtumaa tarjolla. Kesällä 1983 ajettiin toistaiseksi viimeiset ajot. 2004 Vauhtiajot heräteltiin uudelleen henkiin, jolloin mukaan astui myös musiikkiesiintyjät. Ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin lavan valtaavat suositut kotimaiset esiintyjät. Torstaina lavan ottaa haltuun Elonkerjuu, Haloo Helsinki!, Jenni Vartiainen, Apulanta ja Cheek (IIIIK! ♥) Perjantai ei jää yhtään huonommaksi, vuorossa Irina, Anna Abreu, Jukka Poika, Kaija Koo, The Rasmus ja Klamydia. Lauantain esiintyjälistan uskoan uppoavan paremmin hieman "iäkkäämpään" sakkiin, koska lavalla nähdään Happoradio, Erin, Yö, Eppu Normaali, J. Karjalainen, Michael Monroe ja Lauri Tähkä. Viime kesänä tapahtuma nousi jo Suomen 4. suosituimmaksi kesätapahtumaksi.

Edellä mainitulla esiintyjälistalla uskoisi löytyvän jokaiselle jotakin. Unohtaa ei sovi tietenkään tuota Suomen suurinta ratatapahtumaa, jossa on sitten nämä kilpa-ajot sun muut, joista en suoraan sanottuna ymmärrä hönkäsen pöläystä! Kertokoon joku fiksumpi :) Lisäksi on tulossa Vauhtiajot featuring Zumba Fitness Party -hyväntekeväisyystapahtuma lauantaina 26.7. Tämä järjestetään Lakeudenpuistossa klo 14-15. Osallistumismaksu on vapaaehtoinen, mutta henkilökohtaisesti suosittelen jokaista maksamaan edes pienen summan, koska osallistumismaksu menee suoraan Uusi Lastensairaala 2017 -kampanjalle. Jos et ole vielä kuullut tästä, käy tutustumassa osoitteessa http://uusilastensairaala2017.fi/. Toivotaan, että säät suosii ja mahdollisimman moni osallistuisi, onhan sitä hyvä päivällä notkeuttaa se lantio, että illalla saa sitten laitettua jalalla koreasti!

www.vauhtiajot.fi-sivuilta löytyy lisää infoa tapahtumasta.

Nähdään Vauhtiajoissa!






torstai 3. heinäkuuta 2014

Lappeenranta 27.-28.6.2014

Aloitetaanko vaikka siitä, että isosiskon auto päätti viikko sitten juhannuksena hajota Lappeenrantaan, siis toiselle puolelle Suomea. Auto sai jäädä sinne viikon ajaksi korjaamolle. Ja kun auto ei valitettavasti voi itse itseään ajaa takaisin kotiin, lähdettiin minä, äiti ja isosisko hakemaan sitä autoa pois sieltä. Olimme ennakkoon katsoneet majoituspaikkaa, mutta jotenkin laiskuus vaivasi kaikkia meitä ja päätimme, että pakkaamme reppuun seikkailumieltä, emmekä varaa ennakkoon mitään leirintää tai majoitusta vaan etsimme paikanpäällä.

Perjantaina käytin töissä liukumia hyväksi ja pääsin karkaamaan hieman aiemmin töistä. Yhden maissa iltapäivällä pääsimme lähtemään Lappeenrannan suuntaan.  Matkalle kuitenkin sattui "hidasteita", esimerkiksi Pandan suklaatehdas Vaajakoskella. Sieltä mukaan tarttui suklaata ja lakritsaa (liikaakin!) Samalla löytyi ukkoselle pieni tuliainen, 500 g suklaata :D. Olihan siellä meidän lisäksemme monien muidenkin karkkihammasta kolottanut, koska myymälä oli täynnä ihmisiä.

Illalla kahdeksan aikaan saavuimme viimein Lappeenrantaan ja koska meillä ei ollut majoitusta, päätimme hoitaa sen ennen auton hakemista. Majoittuminen onnistui helpolla, koska jo ensimmäisellä leirintäalueella tärppäsi ja sattui olemaan vapaata. Tulisimme siis yöpymään Huhtiniemen leirintäalueella.

Huhtiniemi Lappeenranta
Meille oli buukattu yhdeksi yöksi "huoneistotyyppinen" majoitus rivitalon päädystä. Hinta ei ollut päätä huimaava, mutta ei ollut tasokaan :D Huoneisto oli jämähtänyt jonnekin Jeesuksen poikamiesvuosille. Tosin plussaa täytyy antaa vessasta ja suihkusta, sellaiset mukavuudet oli sentäs tarjolla! Toisaalta olen kyllä ihminen, joka järkyttyy kaikesta ja toiselle tämä majoitus olisi voinut olla hyvinkin tasokas, löytyi sieltä kuitenkin perusmukavuudet telkkareineen ja keittomahdollisuuksineen, eikä sängyssäkään ollut huono nukkua.

Majoitus
Seuraavaksi lähdimme hakemaan siskon autoa korjaamolta. Sinne päästyämme olimme tietoisia, että avain on piilotettu auton takaosaan, siinä hetken etsittyä huonoin tuloksin, aloin jo pohtimaan että mitäs teemme? Korjaamo ei ollut auki seuraavana päivänä, eikä tietenkään tuohon aikaan perjantainakaan enää, sen lisäksi meillä ei ollut puhelinnumeroa tai mitään mistä tavoittaisimme ketään korjaamolta. Mielessäni kävi jo, että työntekijät eivät olleet muistaneet laittaa avainta sovittuun paikkaan. Onneksi mielikuvani eivät pitäneet paikkaansa, vaan äiti notkeana kyykisteli auton alle ja sieltä se avain sitten löytyi.

Ajelimme illalla Lappeenrannan ympäristössä, kävimme katsomassa mm. hienoa linnoitusaluetta, rantaa ja Saimaan kanavaa. Lappeenranta yllätti hienoilla paikoillaan, en ollut oikein koskaan kuullut mitään Lappeenrannasta, tiesin ainoastaan sen sijaitsevän lähellä Venäjän rajaa, jossa muuten kävimme. Kävimme nimittäin Nuijamaan rajalla katsomassa rekkajonoja ja vähän uteliaisuuttamme muutenkin. Rekkajonoja katsellessa tuli vähän surku, aika surkeaa nukkua yöt rekassa maantien varrella rekkajonossa :/ Toisaalta Henriikan ei-tunneta-sääliä-puoli vastaa tuohon, että se on ammatinvalintakysymys.

Parin tunnin ajelun ja töllistelyn jälkeen palasimme Huhtiniemeen ja yövalmistelut saivat alkaa. Yöunet jäivät hieman vähille, koska heräsimme jo kahdeksalta leirintäalueen aamupalalle, joka oli aivan vitsi! 8 euron aamupalalla oli tarjolla juustoa, leikettä, tomaattia, kurkkua, kahta leipää, kaurapuuroa, kananmunia, yhtä jogurttia ja mysliä, unohtamatta vedellä liian paljon laimennettua mehua. En toiste maksaisi tuosta lystistä 8 euroaa.

Aamupalan jälkeen olimme päättäneet suunnata katsomaan Suur-Saimaan ympäriajoja. Päätimme heti kerralla ajaa Joutsenoon asti, josta löytyikin meille sopiva töllistelypaikka.


 Tällaisella menopelillä sitä on ennen matkustettu. Suur-Saimaan ympäriajoihin osallistui yli 200 vanhaa autoa.
Reitti kulkee ympäri Saimaata, kuten nimestä voi jo päätellä. Lähtö oli lauantaina Lappeenrannasta ja ajot kestävät kaksi päivää.









Vaikka sää oli ihan nätti, tuli meille kuitenkin vilu ja lähdimme pois töllistelemästä. Seuraava päämäärämme oli Imatra ja Imatrankoski. Siellä oli tosi nättiä! Varsinkin tällaisella rouvalle, joka asuu etelä-pohjanmaalla, eikä ole tottunut koskiin vaan peltoon. Imatralla kävimme myös "venäläisten kaupassa", Laplandiassa ihmettelemässä, että mitä ne nyt tulevat bussein ja sankoin joukoin muutenkin kyseiseen kauppaan. Kauppa oli keskittynyt lähinnä karkkiin ja muihin herkkuihin, joten en täysin ymmärtänyt kaupan ideaa :) Taisimmekin olla ainoat suomalaiset koko kaupassa! Laplandian vieressä oli suuren suuri kalakauppa, joka oli myös täynnä venäläisiä ja näitä kalakauppoja oli paljon tuolla Venäjän rajan lähellä, joten kertokaahan, rakastavatko venäläiset todella noin paljon kalaa ja eikö heidän kalansa ole syötävää?

Imatrankoski
Kello alkoi uhkaavasti lähentyä jo iltaa, joten pakko oli suunnata takaisin Lappeenrantaan, jossa kävimme vielä ihailemassa Suomen suurinta hiekkalinnaa.


Hiekkalinna on kohonnut Lappeenrantaan jo 11 kertaa ja joka vuosi eri teemalla, tänä vuonna teemana oli musiikki. Suosittelen käymään, varsinkin kun sisäänpääsy on ilmainen ja jos sinulla sattuu olemaan lapsia, löytyy lapsille pientä karusellia sun muuta tuosta linnan vierestä ja näyttivät laitteet olevan ilmaisia ainakin tiettyinä kellonaikoina.

Nyt oli Lappeenranta tällä kertaa tsekattu ja lähdimme peräkanaa ajelemaan kohti Seinäjokea, minä äitin kanssa ja sisko omalla kaarallaan. Siskolla oli jo kiire kotiin, yllättäen meillä äitin kanssa ei ollut ja matkasta tulikin tooooodella pitkä! Kävimme kivikirkkoja katselemassa, kartanoa, leirintäaluetta ja milloin mitäkin. Tuuloksen läpi ajaessa silmiini osui kyltti "Tuulos Rievä", joka oli tuttu tv-ohjelmasta Suomen paras leipomo. Aloin hihkumaan, että sinne pitää mennä. Tuulos Rievä on auki 24/7, eli ovet ovat aina avoinna. Maksu ostoksista jätetään myymälän sisällä olevaan postiluukkuun ja jos henkilökunta on paikalla voi maksun suorittaa myös kortilla.

Tuulos Rievä

Myymälä oli pienen pieni, mutta ihan hyvä valikoima siitä huolimatta.
Tuulos Rievän pihasta löytyi myös kesäkahvilaa  ja kirppistä, tokikaan ei ollut auki enää illalla. Oli kyllä kieltämättä viihtyisä paikka ja kotona leipää maistettua alkoi harmittamaan, että tällä alueella tuota leipää ei ole missään saatavilla.

Kellon oltua jo 1 yöllä saavuimme vasta Seinäjoelle. Vielä piti käydä katsomassa miltä Provinssirock näyttää ja olihan siellä "hiljaista" verrattuna aikaisempiin vuosiin, tosin oli kuulemma lippuja ostettu sisälle yli 25 000 kpl. Provinssin tsekkauksen jälkeen oma sänky huuteli niin kovasti, että sinne päästyä ei kauan tarvinnut Nukkumattia odotella.

Sellainen reissu tällä kertaa. Päätin, että menen vielä uudelleen tuonne alueelle, paljon jäi nähtävää ja koettavaa.


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Solar Sound Festival tulossa!

*Yhteistyössä*


Huippua! 18.7. perjantaina alkaa ihan parhaat festarit, nimittäin Solar Soundit. Kyseinen festari järjestetään toista kertaa Seinäjoen keskustassa. Jo ekana vuotenaan festarit keräsi paljon populaa, lähes 9 000. Itsekin olin viime vuonna paikalla ja esiintyjät oli aivan prikulleen mulle tehtyjä ja sama juttu tänä vuonna :) Lisäksi ei jäänyt vaikutelmaa amatöörifestareista, vaikka ekaa kertaa oltiin matkassa. Kaikki pelasi loistavasti. Pidetään peukkuja, että tänä vuonna kaikki menee yhtä moitteetta!

Tänä vuonna lavalla nähdään 18.7.perjantaina Inna, Elastinen, Uniikki, Spekti, Brädi, Timi Lexikon, Mikael Gabriel, Rony Rex ja Aste. 19.7. lauantaina vuorossa ovat Italobrothers, Adam Tensta, JVG & Mäk Gälis, Stig + Kullankaivajat Band, Karri Koira & Ruudolf, Rico Tubbs & Mc Reefer, Teflon Brothers Special ft Heikki Kuula, Heavyweight Dj's ft Kasmir, Solonen & Kosola, Setä Tamu & Kuningas Pähkinä ja K-System. Lisäksi Ilonassa on perjantaina ja lauantaina afterpartyt, joissa esiintyy Majuri, Nikke Ankara, Ousnap! Dj's, Salazar Pakyo, Turismo, Tuomas Kauhanen, Dj Mista S ja Dj Spinny. Aika mahtava esiintyjälista, vai mitä?!

Pientä infoa festarivieraille: Myynnissä on yhden ja kahden päivän lippuja, mutta myös vip-lippuja. Tarjolla on erilaista majoitusta koulumajoituksesta telttamajoitukseen, majoitus on festarialueen vieressä. Tapahtumaan on bussikuljetuksia, joihin on etukäteen ilmoittauduttava ja jos sun reitille ei osu tuo bussikyyti, ei Seinäjoen rautatieasemakaan ole kaukana, pari minuuttia tassua toisen eteen laittamalla olet perillä.

Lisätietoja netistä http://solarsound.fi/

*Yhteistyössä*

torstai 26. kesäkuuta 2014

Ähtäri Zoo 20.6.2014

Meillä oli juhannussuunnitelmat auki perjantain kohdalta ja siksi olimme päättäneet lähteä Ähtärin eläinpuistoon. Nappasimme mukaan kaverini Marin ja kaupasta makkaraa grillattavaksi ja hieman herkkuja.

Heti perille päästyämme totesimme paikan uudistuneen melkolailla. Sisälle meno oli muuttanut toiseen paikkaan ja saanut hienon ilmeen. Lisäksi sinne oli tullut jokin "temppuilurata", joka oli näin aikuisenkin silmissä todella hauskan näköinen. Aikuisille se pääasiassa oli varmaankin suunniteltu.

Ahmat oli ruokailemassa.

Ja sitten me mentiin ruokailemaan.

Söpöjä ilveksiä ♥

Ja kohokohta: karhut!
Kierrettyämme eläinpuistossa oli reittejä ehkä hieman muutettu ja opasteita uusittu. Tykkäsin kyllä muutoksista. Vaikka muutoksia oli tehty, ei hinnat olleet juurikaan nousseet. Aikuiselle lippu maksoi 16 euroa.

Noin 3 kilometrin reitin kierrettyämme alkoikin sopivasti sataa lähes kaatamalla. Meillä ei Ähtärissä tullut sentään rakeita, kuten Seinäjoella oli tullut.