sunnuntai 27. elokuuta 2017

Mallorca, Cala d'Or 11.-18.7.2017

Hola hola! Vihdoin ja viimein saan aikaiseksi kirjoitettua jo viime kuussa tapahtuneesta matkastamme! Mä oon niin hyvä venyttämään, kun on niiiiiin kiire (mukamas) koko ajan.

Mutta siis asiaan: huhtikuussa varasin Veepeelle ja mulle matkan Mallorcalle, pieneen Cala d'Or nimiseen kylään, jonka rannat oli ihania poukamia ja vaikutti rauhaisalta rennolta paikalta. Valinnanvaraa ei juuri enää heinäkuulle hotelleissa ollut, joten hätäisenä varasin majoituksen, jossa ei ollut ilmastointia! Toki tämän erheen huomasin vasta muutama viikko varauksesta. Silti olin hyvässä uskossa, että kattotuuletin, joka huoneessa olisi, viilentäisi riittävästi. Voitte arvata riittikö...

Meidän lento lähti aamulla kahdeksan maissa, joten menimme jo edellisenä päivänä Helsinkiin. Onnibussilla matkasimme maanantaina aamusta Helsinkiin, jossa Kampissa meitä vastaan tuli Veepeen kaveri. Kävimme kahvilla ja juteltiin jonkin aikaa, kunnes Veepeen kaverin oli palattava takaisin töihin. Me otettiin taksi alle, vaikka sen löytäminen teetti meille kyllä jonkin verran vaikeuksia, kun ei oltais haluttu kauaksi lähteä taapertamaan laukkuinemme ja Kampin lähistöltä ei tuntunut yhtäkään taksia löytyvän, okei, oli niitä varmaan hyvinkin siinä, mutta me maalaiset vain emme meinanneet löytää. Pirssin löydyttyä kohteena oli tätini ja hänen perheensä, jossa söimme hyvin ja juttelimme kuulumiset, kunnes illalla Veepeen kanssa menimme nukkumaan.

Aamulla ennen neljää oli herätys, pikainen suihkussa käynti, pukeminen, pikameikki ja taksilla kentälle. Onneksi ei tarvinnut odotella vaan saimme heti tehtyä lähtöselvityksen automaatilla ja vietyä laukut tiskille. Muutenkin aika kentällä meni suht nopeasti, kun aina tuntuu, että se lento ei lähde koskaan! Lentokin meni nopeasti, varsinkin kun yli puolet ajasta nukuin.
Väsynyt matkakaveri ♥

Andien yllä.

Lisää Andeja.
Palman kentällä saimme kokea yllätyksen, kenttä oli tosi ruuhkainen ja iso! Olin tietoinen, että kesäaikaan tämä kenttä on Espanjan vilkkain kenttä, mutta en silti olisi uskonut minkä kokoinen se on ja mikä määrä ihmisiä siellä oli. Laukkuhihnallekin kävelimme varmaan 100 kilsaa. Ainakin melkein. Päästiin me kuitenkin lopulta minibussiimme, jossa vielä hetken odottelimme loppuja Cala d'Oriin lähtijöitä. Meitähän ei tuonne kylään mennyt edes kymmentä henkilöä, joten olimme heti tietoisia, että suomenkieltä emme tulisi juurikaan kuulemaan matkamme aikana.

Tunnin ajettuamme olimme viimein päämäärässämme. Majoituksemme Hostal Caravella oli pienen huomaamattoman oven takana, josta kuitenkin löytyi avulias ja todella ystävällinen henkilökunta. Lisäksi huoneemme oli melko iso ja siisti, vaikka huonekalut ei enää ehkä vastanneetkaan tätä päivää. Tässä vaiheessa huone tuntui suht viileältäkin!

Ensimmäisenä päätimme lähteä katsastamaan lähimmän rannan, tietty!


Parin sadan metrin matkan jälkeen eteemme avautui aivan mielettömän kiva ranta! Vesi oli aivan turkoosia ja pohjaan näkyi ihan selvästi. Lisäksi varmasti yksi siisteimpiä ja puhtaimpia rantoja missä minä olen ollut. Ja vaikka väkeä rannalla oli tosi paljon, silti roskia ei pyörinyt aaltojen mukana. Meille tuli vain heti eteen ongelma, minne menisimme, ranta oli täynnä ihmisiä ja en halunnut hiekalle pyyhkeelle makaamaan, kun musta tuntuu, että sitä hiekkaa on sitten joka paikassa ja se tuntuu ällöttävältä. Onneksi satuimme löytämään yhden ainoan vapaan aurinkotuolin tuosta rannalta, ja sekin oli jo osittain varjon puolella! Niin ja ne hinnat, aurinkovarjo ja tuoli maksoi yhdeltä hengeltä yli 10 euroa... Jep jep... Ei ole halpaa.
Tässä vaiheessa alkoi jo tuoleja tyhjenemään.
 Muutaman tunnin makoilimme ja nautimme lämmöstä, kunnes menimme syömään, kauppaan aamiaisostoksille ja siitä huoneelle väyneinä ensimmäisestä päivästä.
Ihan kevyesti paloin jo ekana päivänä siellä VARJOSSA! Ja rasvaakin käytin.
Ensimmäisen yön jälkeen heräsimme tuskaisina auringon polttamina ja huoneessa oli ihan hemmetin kuuma!!! Päätettiin suosiolla jättää rantailu tältä päivältä ja tehdä muuta. Ja se muu oli ympäriinsä kiertämistä, minijunailua, shoppailua ja syömistä. Cala d'Or osoittautui lomamme aikana todella rauhalliseksi, melko lapsiperhevoittoiseksi paikaksi. Yöelämää ei juurikaan ollut, kadut olivat hiljaisia viimeistään puolen yön jälkeen, vaikka huoneemme oli aivan keskustassa, ei kaduilla näkynyt enää ketään. Tämä sopi meille oikein hyvin, olimmehan lähteneet metsästämään rentouttavaa yhdessäoloa lämpimään.








Seuraavina päivinä jo uskaltauduimme uudelleen rannalle, vaikka joka kerta paloin varmaankin vain pahemmin ja pahemmin (kahteen viikkoon Suomessa en voinut rintaliivejä käyttää palaneen ihon vuoksi) ja lopulta yksi kohta ihostani näytti siltä, että se menee kuolioon ja alkaa märkimään, onneksi innokas rasvaaminen ja eteeristen öljyjen käyttö hieman helpotti asiaa.

Puolessa välissä lomaa sitten sairastuin. Nenä vuoti, kuume nousi ja olo oli aivan kaamea. Puoli päivää nukuin ja välttelin päivän kuumimman ajan. Tässä vaiheessa olimme onneksi saaneet jo huoneeseemme helpotukseksi lisätuulettimen, joka oli kyllä aikakaudelta kivi ja kirves. Mutta oli siitä edes vähän iloa. Oli muuten mukava kävellä 35 asteen varjossa kuumeisena ja nenä vuotaen. Välillä jouduin ravintolan pöydästä nappaamaan ohikulkiessa paperin, koska se nenänvuoto oli jatkuvaa, eikä omat paperit enää riittäneet.

Lähes loppuajan lomasta olin kipeänä, mikä oli tosi ärsyttävää. Koko ajan väsytti ja päätä särki. Siitä huolimatta en halunnut pilata Veepeen lomaa nukkumalla huoneessa, vaan kävimme kiertelemässä paikkoja, olimme rannalla, uimme, hengailimme, söimme hyvin, kaikkea mitä nyt normaaliin rantalomaan kuuluu. Shoppailla kyllä jaksoin, yllättäen!
Ihana sisustuskauppa, jonne oli pakko päästä pariinkin kertaan.

Osa sisustusliikkeen ostoksista.


Meidän lemppariravintolassa, Diferentissä.



Cala Esmeralda

Cala Gran, isoin ja meitä lähin ranta.
Mua alkoi jo pari päivää ennen loman päättymistä ahdistamaan ikävä elukoita kohtaan vaikka tiesin niiden olevan hyvässä hoidossa. Ja flunssaisena helteessä olo tuntui välillä aika uuvuttavalta ja tuskaiselta, joten odottelin tavallaan jo tiistain aamua, kun bussi tulisi noutamaan meitä kentälle.

Ja niinhän se viimeinen aamukin koetti, vaikka toisaalta olo olikin harmittava, silti oli ihanaa, kun tiesi yöllä olevansa omassa sängyssä ja viileässä kodissa haukut kainalossa.

Ennen kotiin paluuta edessä oli vielä Palman kenttä, joka aiheuttaa mulle varmaan loputtomia vilunväreitä, siellä ei toiminut mikään! Ruokaa sai jonottaa puolitoista tuntia, ja silti vain toinen meistä sai ruoan, lähtöselvityksessä nainen oli aivan sekaisin, puhui välillä espanjaa, englantia ja varmaan jotain kolmattakin kieltä vielä. Väitti meillä olevan ylipainoa laukuissa vaikkei asia näin ollut ja olin vielä jopa ostanut paluumatkalle ylipainoa, josta hän oli tietoinen... Toki, emme joutuneet maksamaan mitään, koska tuntui, että nainen oli itse niin pihalla, että ei varmaan olisi osannut laskuttaakaan. Vaikka en siis tosiaan olisi suostunut maksamaan ylipainosta mitä ei ollut. Myöskään lähtöportti ei ollut sitä mitä sanottiin ja mitä lipuissa luki, missään vaiheessa ei kuulutettu portin muutoksesta, eikä tauluilla lukenut mitään. Sai olla niin omatoiminen, että itse piti etsiä oikean lähtöportin. Ja sinne portillekin tosiaan kertyi jonkin verran matkaa, eli ei kannata jäädä turhaa kupeksimaan minnekään, nimittäin portti voi olla yllättävänkin pitkän matkan takana lähtöselvityshallista ja turvatarkastuksista.

Kun viimein koneen pyörät osuivat Suomen maankamaralle iltapäivällä muistimme mitä pakoon olimme lähteneet, Suomen säätä nimittäin! Koko kesän on satanut ja ollut kylmä ja niin satoi nytkin. Reilun 35 asteen lämpötilasta Suomen alle 15 asteen lämpöön oli melko epämiellyttävä tulla. Seuraavat kolme päivää olinkin aivan jäässä, mutta onneksi yöllä ei tarvinnut hikoilla, päinvastoin!

Helsinki-Vantaalta menimme taksilla Tikkurilaan, jossa kävimme vielä kiertelemässä muutamassa kaupassa ja Veepee kävi syömässä, koska oli jäänyt Palman kentällä ilman ruokaa. Seitsemän jälkeen illalla meidän juna tuli ja kuljetti meidät Seinäjoelle, jossa vastassa oli Veepeen isä, niin ja hemmetin kylmä ja sateinen sää!


Näin reilu kuukausi loman jälkeen voisin palata takaisin! Tykättiin molemmat tuosta paikasta, rannat oli kivat, ympäristö siistiä ja kaunista, ihmiset todella ystävällisiä ja avuliaita, mutta enemmän aktiviteettia olisi saanut olla. Tarkoituksenamme olikin lähteä käymään Palmassa, mutta kipeäksi tulemiseni muutti suunnitelmia aika huolella. Kyllä mä luulen, että me vielä joskus palataan tuonne!

... Mulla on muuten aivan järjetön matkakuume!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Viking Grace 11.-12.2.2017

Viime vuoden puolella ystäväni kysyi minua lähtemään hänen ja hänen eskari-ikäisten kaksostyttöjensä kanssa laivalle ja lupauduinhan minä (yllättäen).
Varasin meille risteilyn Viking Grace laivalta. Olin halunnut jo pari vuotta päästä käymään tällä laivalla ja nyt oli hyvä käyttää tilaisuutta hyväkseen. Muutenkin ajattelin, että tämä laiva olisi varmaan lasten kannalta mukavampi, koska viikonloppuisin menomatkalla ei risteilykansa pääse ostamaan väkeviä ja näinollen tämä humalahakuinen kansa valitsisi toisen laivan, ja olinkin kuullut tämän laivan olevan rauhallisempi kuin muut paatit.
 
Risteily lähtee Turusta illalla 20.55, käy yöllä Långnäsin satamassa piipahtamassa ja saapuu aamulla Tukholmaan 06.30 (paikallista aikaa, eli -1 tunti meidän ajasta) ja vielä iltapäivästä pysähdys on Maarianhaminassa 14.10, illalla takaisin Turussa laiva on 19.50. Eli alle vuorokauden mittaisesta miniristeilystä kyse.

Lauantaina iltapäivällä Pirjo likkoineen saapui hakemaan meikäläistä ja mulla oli koko ajan tosi inhottava tunne, että jotain tärkeää puuttuu, kun tavaraakin oli ihan järjettömän vähän mukana. Mulla kun on ollut periaate, että puolityhjällä laukulla ei lähdetä mihinkään, mutta niin vain lähdin! On alkanut äitin opit unohtumaan :D Kertasin mielessäni useaan otteeseen, että kaikki on hyvin kunhan lompakko ja risteilyn varausnumero on mukana, kaiken muun saa ostettua laivalta tai matkalta. P.s. Mitään ei puuttunut!

Meidän ensimmäinen pysähdys oli Ikaalisissa syömään ja kiirettähän meillä ei ollut mihinkään, joten rauhassa sai ajella Turkuun. Olimme tosiaan päätyneet menemään omalla autolla, koska bussi-/junamatkat olisi maksaneet ihan kiitettävästi.

Oltiin kuuden maissa jo Turun satamassa, joten reippaanlaisesti oli aikaa ennen laivaan pääsyä. Ja kuten tiedätte, jos joutuu odotella joutuu sitä odotella yleensä vielä lisää normaalin odottelun päälle. Niinhän meillekin kävi, jouduimme puoli tuntia vielä normaalia pidempään odotella ennen kuin laivaan päästettiin, koska siivoukset olivat laivalla niin pahasti kesken. Turun terminaalia on uudistettu ja odottelu sujui ihan leppoisasti, koska istumapaikkoja oli todella runsaasti terminaalissa.

Vihdoin kun sinne laivaan päästiin, löytyi hyttikin todella läheltä sisäänmenoa. Heti huomasin erilaisen asian verrattuna muihin laivoihin, tässä laivassa oli hillitymmät värit sisustuksessa, mikä teki heti laivasta tyylikkäämmän näköisen.

Laivalla oli todella paljon sisustettu valoilla ja erilaisilla valoelementeillä. Tykkäsin!





Kun on kyse naisista niin tietäähän sen mitä pitää heti päästä tekemään laivalla, shoppailemaan!


Grace laivalla on päädytty sellaiseen ratkaisuun, että ei ole erillisiä kauppoja (poislukien Victoria's Secret) vaan kaikki ovat samoissa tiloissa. Tässä oli hyvät ja huonot puolensa, tämä ratkaisu "ruuhkautti" turhaan eri osastoja ja sitten taas toisaalta oli kiva kun kaikki löytyi samasta paikasta. Pientä miinusta kuitenkin annettava yleisesti tuosta Shopping worldista, itseä harmitti ainakin suuresti ahtaus. Hyllyjen väliin kun ei mahtunut kahta ihmistä enempää, joten joka paikassa piti odottaa ja itsekin vähän kiirehtien mennä ettei muiden tarvi odotella takiani. Tästä syystä jäi hajuvesi ostamatta.
Lasten kanssa kun on matkassa niin yöriekkuamiset voi jättää suosiolla väliin ja painua hyttiin pehkuihin. Tähän ratkaisuun varmasti moni muukin oli päätynyt, koska koko risteilyn aikana taisin nähdä tasan yhden kunnolla humalaisen ihmisen! Aika piristävä kokemus :D

Aamulla heräsin hirveään jylinään ja olinkin kerinnyt jo nähdä unta, että joku suuronnettomuus on nyt vähintäänkin osunut kohdallemme, mutta noup. Laiva jarrutteli Tukholman satamaa varten, mutta olevinaan tosi kovat äänet se aiheutti. Laiva kun muuten oli paljon hiljaisempi muihin laivoihin verrattuna, aina ei edes tajunnut olevansa edes laivassa ja kun menomatkalla ei tuulestakaan ja laivan keinutuksesta ollut minkäänlaisia merkkejä ilmassa. Mikä oli kyllä kiva juttu, oon nimittäin 2013 ollut laivalla kovan myrskyn aikana (Seija-myrsky) ja toista kertaa en halua vastaavaa kokea. Kolme päivää tuon jälkeen vielä keinutti ihan tasaisellakin maalla.

Seitsemältä paikallista aikaa jokainen meistä könysi ylös vuoteesta ja aloitti valmistautumisen aamupalalle.
Buffet Aurora
Aamupala oli hyvä ja kattava. Vatsakin tuli täyteen! Aamupalan voimalla siis suoraan shoppailemaan taas! Nyt mukaan tarttui vähän Lancomen meikkejä, tuliaisia ja tietysti Victoria's Secret sai myös hieman pennosiani. Laivalla oli muuten huomattavasti edullisempia Victoria's Secretin tuotteet kuin lentokentällä.
Mahtava sää paluumatkalla!
 Ja kun lasten kanssa ollaan matkassa niin tietäähän sitä mitä laivalla saa tehdä, nimittäin osallistua lasten tapahtumiin ja niitähän tuolla riitti. Oli leikkihetkeä, lasten discoa, karkkibingoa, lasten elokuvaa jne. Koko päivän oli lapsille tapahtumaa. Oli siis hieman erilainen risteily kuin yleensä, mutta ei paha näinkään!
Yks mojito oli kuitenkin saatava! Oli kyllä pahin (ja kallein) mojito mitä olen ikinä juonut :D
 Iltapäivällä mentiin porukalla pienille päikkäreille, että jaksetaan pysyä hereillä pitkä automatka kotiin. Mullahan ei onneksi ollut "kuin" 3,5 tuntia matkaa kotiin, kun Pirjo tyttöineen sai ajaa siihen päälle vielä 1,5 tuntia. Päikkäreiden jälkeen vähän pelailtiin ja osallistuttiin lasten leikkihetkeen. Pian kellokin alkoi näyttämään niin paljon, että hyttiin piti mennä pakkaamaan tavarat ja nyt tuli kiitettyä itseään kun ei ollut raahannut puolta vaatehuonetta mukanaan. Ostokset mahtuivat hyvin matkalaukkuun, eikä tarvinnut raahata olkapää ruvella ostoksia laivasta autoon!

Kahdeksalta illalla oltiin autossa valmiina lähtemään kohti Etelä-Pohjanmaata ja voin kertoa, että oli istumalihakset koetuksella koko paluumatkan. Todettiin, että vanhoja meistä on tullut kun pitää päästä matkan varrella oikomaan jalkojaan :D Eihän sitä ennen tarvinnut oikoa jalkojaan vaikka olisi viikon istunut putkeen autossa. Nyt olisi saanut oikoa puolen tunnin välein jalkojaan ja silti olisi ollut olo kuin puupökkelöt olisi jalkojen tilalla olleet.

Hieman puoliyön jälkeen vihdoin oltiin meidän pihassa, aah ihanaa, pääsee omaan sänkyyn ja oman miehen viereen! :) (Kuulosti kyllä nyt vähän siltä kuin olisin ollut matkalla jonkun toisen miehen vieressä :D)

Yhteenvetona risteilystä ja laivasta:
+ Laiva on todella selkeä ja helppokulkuinen
+ Tyylikäs
+ Rauhallinen, varmasti lapsiperheiden mieleen
+ Jokaiselle jotakin
+ Superhiljainen!
- Ahdas kauppa (Shopping world)
+- Ei mitään järisyttävän erilaista verrattuna muihinkaan Itämeren laivoihin

P.s. Osa kuvista otettu netistä, koska yllättäen puhelimen akku oli loppu lähes koko risteilyn :D

perjantai 2. joulukuuta 2016

Fuengirola 6.-13.9.2016

Hola hola!

Pari kuukautta sitten kotiuduimme Espanjasta (pikkuuuusen venähtänyt tämä kirjoittaminen), suomalaisille tutusta Fuengirolasta. Toki en ihan allekirjoita sitä yleistä käsitystä, että paikka kuhisisi suomalaisia ja olisi täynnä muusia ja lihapullia-ruokapaikkoja. Ei, ei ollut. Suomenkieltä kuului yllättävän vähän, eikä ravintoloiden työntekijät huudelleet kertaakaan suomeksi tulemaan heille tai muuta vastaavaa. Toki jotkin ravintolat olivat ajatelleet meitä suomalaisia ja "suomentaneet" näitä ruokalistojaan, toivon että suomennos oli väärin eikä totta, koska eräs hyvä ruokapaikka olisi tarjonnut mm. huonoja perunoita ja ihmispaellaa :D

Fuengirola on etelä-espanjalainen 77 525 (2015) asukkaan kaupunki ja kuuluu Malagan maakuntaan. Se on noin 30 km Malagasta länteen ja sijaitsee Välimeren rannalla Costa del Solin eli aurinkorannikon alueella. Aurinkorannikon alueella asuu 15 000-20 000 suomalaista pysyvästi, jolloin se on yksi suurimpia suomalaissiirtokuntia maailmassa. Ja esimerkiksi Fuengirolassa saa monia palveluja suomeksi, esimerkiksi hammaslääkäri- ja kampaamopalveluja. Kuitenkin Malagan provinssissa asuu liki 1,5 miljoonaa jamppaa, joten siihen nähden suomalaisia on vähän. Eli ei tosiaan tarvii pelätä, että toisella puolella eurooppaa ei pääse esittelemään kielitaitojaan!

Maananataina heti töistä päästyäni kiireellä kotiin, hakemaan matkalaukut ja Toyota käyntiin ja Alajärvelle. Alajärveltä äitin autolla Kyyjärvelle, josta lähti meidän ystäväpariskunta Pirjo ja Tuomas mukaan. Oli muuten äiteen Qashqai aika täynnä tavaraa, kun sinne oli saatu tungettua viisi matkalaukkua, kaikkien käsimatkatavarat ja viisi ihmistä! Kavereiden pihassa navigaattoriin syötettiin Majavatie 10, Tuusula. Tuolla osoitteessa sijaitsi meille aivan uusi tuttavuus GoParking. Tämä lentopysäköinti valikoitui edullisimman hintansa vuoksi, vain 29 euroa per viikko!

Yötä vasten ajettiin Jyväskylän kautta Tuusulaan, jossa olimme jo ennen kahta ja lento lähtisi aamulla kuuden aikoihin. Siitäkin huolimatta olimme todella aikaisin perillä vaikka olimme aivan eksyksissä Keravan teollisuusalueella tai muulla vastaavalla. Siellä oli isot tietyöt ja navigaattori ei ymmärtänyt niitä. No, onneksi oli hyvä yön pimeinä tunteina ajella missä sattuu! Ja lopulta löydettiin se GoParking.

Nuori mukava poitsu vei meidät pysäköinnistä tila-autolla kentälle ja toivotti hyvää matkaa! Toivoi varmaan samalla ettei näkisi meitä koskaan, sen verran typerää juttua tuli heitettyä!

Kentällä tosiaan oltiin pari tuntia liian aikaisin ja Norwegianin lähtöselvitystä emme päässeet automaatilla tekemään, koska kaikki automaatit oli tiltissä. Siinäpä sitä yritettiin keksiä tekemistä ajankuluksi...
Rakas mieheni tappoi aikaansa näin.
Kahvilassa odottelimme, että vihdoin saisimme tehdä lähtöselvityksen ja vietyä laukkuamme ja siirryttyä turvatarkastukseen, mutta tuo aika tuntui niin pitkältä ja siinä vaiheessa oli usko loppua, kun puhelin pimputteli ja kertoi lennon lähtevän noin tunnin myöhemmin. Vihaan odottelua!

Lopulta sekin hetki koitti, kun pääsimme turvatarkastusporttien toiselle puolen ja siellä ajan sai kulumaan huomattavasti nopeammin. Varsinkin, kun otimme äitin kanssa pyörätuolin, jolla äiti vei mua kentällä tukka hulmuten :D Kyllä, käyttäydymme välillä äitin kanssa kuin lapset.

Mun mielestä yksi paras hetki matkailussa on se, kun istut lentokoneessa paikallasi ja kone lähtee rullaamaan kohti kiitorataa. Silloin tietää loman alkavan! Ja siinä sitä oltiin! Takapenkissä istuvilta Tuomakselta ja Pirjolta piti kysellä tuossa vaiheessa vähän fiiliksiä, tämä oli ensimmäinen kerta Tuomakselle lentokoneessa. Tuomas oli kuitenkin hyvin rauhallisin mielin, eikä jännittänyt yhtään (eihän miehiä ikinä!)

Tuo maanantain ja tiistain välinen yöhän oli Suomessa todella kylmä, Pohjanmaalla oli pakkasyö ja etelässäkään mittari näyttänyt kuin pari lämpöastetta ja mehän olimme pukeutuneet sillä tavoin tietty, että täällä kylmässä tarkenee ja ajatuksena oli, että Malagan kentällä vessassa käymme äkkiä vaihtamassa kevyempää ylle ja olinkin laittanut mekon käsimatkatavaroihini, jotta toimenpide olisi nopeasti suoritettuna... Mutta... Malagan naistenvessa oli aika karu kokemus hajunsa puolesta, siellä lemusi virtsa ja hajuvesi niin voimakkaasti, että päätin pikaisesti vain hoitaa pissaamisen. Niinpä päällispaitaa vain pois ja housut ja toppi päällä matkaan.
 Meitä oli vastassa suomalainen nainen, joka vei meidät ja erään pariskunnan majoituksiemme luokse. Meillähän oli majoituksena huoneistotyyppinen ratkaisu. Kröhöm, piti siis olla...
Tämän kuskimme navigaattori ei meinannut millään löytää reittiä huoneistomme osoitteeseen ja aika kauan seikkailimme ympäri Fuengirolan keskustan läntistä puolta. Samalla kyllä näimme kaikkia paikkoja! Monen mutkan takaa oikea paikka löytyi ja olimme perillä ennen kello kahtatoista ja huoneiston omistajan kanssa olimme sopineet, jotta kello 14 nähdään alaovella ja sitten päästään majoittumaan.
Tässä välissä meidän oli hyvä aika käydä syömässä jotakin ja löysimmekin majoituksen läheltä kivan tapas-paikan, jossa oli hyvä ja edullinen ruoka. Siinä ihan vaan istuskellessa nuo "suomivaatteet" meinasi olla liian kuumat ja varsinkin kun jouduimme raahaamaan matkalaukkujammekin.
Lopulta kello alkoi lähentyä treffiaikaamme ja sitten puhelin soi... Ja tuli uutisia... "Valitettavasti ette pääse huoneistoon, koska siellä on suihku rikki." Voin kertoa teille rakkaat lukijat, että tässä vaiheessa teki mieli huutaa muutama kirosana. Tuomaskin jo tuumasi, ettei enää ikinä lähde toista kertaa :D (Onneksi tämä mielipide muuttui vielä matkan aikana)
Stephano kyllä oli hankkinut meille toisen majoituksen korjauksen ajaksi ja kertoi ystävänsä tulevan pian hakemaan meitä ja viemään meidät hotelliin. Stephano maksaisi tämän. Meillä oli jotenkin typerä ajatus, että autolla tultaisiin hakemaan, mutta mitä vielä! Cristiano tuli hakemaan meitä kävellen ja niinpä lähdimme nämä paksut vaatteet päällä raahaamaan tavaroitamme pitkin Fuengirolan katuja! Ei itku ollut kaukana, no okei oli, mutta ärsytti kyllä!
Stephano oli tosiaan hankkinut meille majoituksen, mutta ei se ollut hotelli vaan kahden tähden hostelli!

Kaikille hostellin asukkaille yhteinen terassi, jossa pelasimme iltaisin korttia ja tuli siinä muutamat juotuakin.

Kuten kuvista näette oli ihan todella moderni tämä hostelli! Onneksi hostelli oli kuitenkin hyvällä paikalla, lähellä rantaa oltiin edelleen ja koko katu oli täynnä ruokaravintoloita, eli valinnanvaraa olisi!
Ensimmäisenä päivänä lähdimme heti rannalle kärventämään nahkaa ja illalla rannalta tuntuamme kävimme syömässä ja toki Henriikka kerkisi shoppailla heti ekana päivänä uuden mekon, ehkä kaksikin. Niitähän oli jo siis valmiiksi mukana noin 15!
Oli todella sumuinen päivä!
Illalla sänkyyn kaatuessa koin mukavan yllärin! Mun sängyn yksi jalka oli niin vääntynyt, etten tohtinut koko yönä enää kääntyä sängyssä :D Muuten oikeasti tämä hostelli oli ihan kohtalainen...


Sangria oli hyvää vaikka en mikään punaviinin ystävä olekaan.




Mansikkamojito ei vetänyt perinteiselle vertoja.

 Fuengirolassahan ei hirveästi nähtävyyksiä ole, joten kauemmaksi on lähdettävä etsimään muutakin kuin rantakulttuuria. Yhdessä kirkossa sentään kävimme tutustumassa.
Lisäksi Fuengirolan eläintarhassa, Bioparcissa. Eläintarha on hieno ja arvostettu, jonne pääsee kätevästi minijunalla. Minijuna lähtee sataman läheisyydestä, samalla voit ostaa jo liput eläintarhaan ja liput sisältävät edestakaiset minijunamatkat. Minijunalla pääsee myös isoon Miramar-nimiseen ostoskeskukseen, muuta virkaa tuolla minijunalla ei sitten olekaan.

Varasimme yhden päivän tuonne eläintarhaan ja aamiaisen ja majoituksen vaihdon jälkeen pääsimme lähtemään eläintarhaan. Luulin eläintarhaa paljon isommaksi, loppujen lopuksi paikka oli hyvin pieni. Suosittelen muuten syömään ennen tuonne menoa, oli aika hyvissä hinnoissa siellä ruoat.

Viehättävä hymy!

Paikka oli todella hienon näköinen.



Lemureiden aitaukseen pääsi sisälle.

Tuona eläintarha päivänä vaihdoimme majoitusta Apartment Calle Largaan, eli siihen minkä olimme alunperinkin varattu.
Aika nopeasti tuli kuitenkin hostellia ikävä siinä mielessä, että tämä majoitus oli 82 portaan takana. Eli noin kuudennessa kerroksessa näin suomalaisella mittapuulla mitattuna!



Sain prinsessasängyn!


Partsilta kadulle.

Muutenhan tuo meidän majoitus toimi tosi hyvin, ei moitteen sijaa.

Melko nopeasti tuo meidän viikko meni, rannalla löhötessä, meressä lilluessa, syödessä, juodessa ja shoppaillessa.
Shoppailtua tuli niin paljon, että en saanut enää kaikkia tavaroitani omaan matkalaukkuun. Muunmuassa 6 laukkua, reppu, mekkoja MONTA ja paitaa sun muuta pienempää ja lisäksi päälle vielä tuliaiset... Onneksi silti matkalaukun paino ei mennyt yli rajan vaan vielä olisi reipas kilo saanut olla tavaraa, tämän kun olisin tiennyt :D

Aamulla kahdeksan aikaan meitä tultiin hakemaan ja vietiin kentälle ja ensimmäistä kertaa ulkomaanmatkan aikana tuli sellainen tunne, että en halua kotiin. Tykästyin tosi kivasti Espanjaan! Ihmiset olivat supermukavia, sää oli mitä mainioin, kiva ranta, hyvää ruokaa ja paljon shoppailtavaa! Mitä muuta elämältä voisi toivoakaan?! Henriikan sydän jäi kyllä Espanjaan ♥

Paluulento meni supernopsaa, varsinkin kun nukahdin ennen kuin kone oli ilmassa! Iltapäivällä olimme takaisin Suomessa ja vaikka Suomessakin oli normaalia lämpöisempi ilma vuodenaikaa ajateltuna, noin 20 astetta, niin tuntui se 15 asteen pudotus aika rajulta. Espanjassa kun yötkään ei ollut noin viileitä.

Sellainen reissu se! Ensi kesänä sitten mennään takaisin Espanjaan, mutta ehkä eri kohteeseen :)